Karnevaalimenoa ja muuta jännää

Landee landee.

Tätäkin viestiä kirjoittaessa kävi niin, että uutta tavaraa ilmaantui ennen kuin sitä sai ylös ja tämäkin teksti oli lähes viikon verran tynkänä julkaisua ja täydennystä odottelemassa. Viimein sain julkaistua vaikka vähän juttu paisuikin. Tekniikan kanssa ei enää tarvitse painia, kun pikkuhiljaa on temput opittu. Ainoastaan kuvien lisäily tuottaa välistä ongelmia , kun airtime ei millään riitä. Oon ottanu kyllä reilusti kuvia, katellaan niitä kun tuun takasin! Videoita en toistaiseksi viiti latailla. Koulu alkaa huomenna, siitä lisää, ja sen jälkeen arkeen siirryttäessä julkaisutahti vähän hidastuu. Myös asiaa perheestä saatte odotella, kunnes saadaan aikaiseksi perhepotretti. Muutenkin ihmisistä pitää kirjoitella enemmän ja kuvia laittaa, mutta sitä sitten tulevaisuudessa. Nyt vähän viimeviikon tapahtumia.

Välistä seutu on aika tasaista.

Reilu viikko sitten vietettiin heritage day:tä (=”perintöpäivää”, eräänlainen kulttuuripäivä) ja oltiin silloin Randofonteinissa seuraamassa päivän ohjelmaa. Koko homma starttasi paraatilla johon mutkin vetäistiin mukaan. Sitä ennen mut oli esitelty koko joukolle. Paraatin seassa kuljettiin läpi kaupungin ja sen jälkeen kokoonnuttiin varsinaiselle tapahtumapaikalle. Välissä pyörähdettiin kaupungilla safkaamassa ja paikkoja kattelemassa. Paraatin jälkeen eri kokoonpanot esittivät omien kansojensa perinteisiä tansseja, mukana oli mm. zuluja, tswanoja ja sothoja. Tuon päivän oppimäärällä erotan nyt kyseiset kulttuurit toisistaan.  Näiden esitysten lisäksi oli myös modernimpia tanssiesityksiä, musaa ja myös yksi tswanaa puhunut stand-up koomikko, jonka jutut jäi mulle kyllä mysteereiksi, vaikka muilla näytti kyllä olevan tosi hauskaa. Ihan hirmu kattavaa kielitaitoa mulla kun ei ihan vielä oo… Tosta tanssimisesta täytyy sen verran sanoa, että täkäläisillä on rytmi veressä ja ihan pienimmätkin jaloissa pyörivät nappulat osaavat tanssin tai pari. Perinteiset tanssit ovat todella rytmikkäitä ja monesti vähän kuin jaloilla rummuttamista (vaikeaa). Ite kokeilin jo vähän perinteistä Tswana-tanssia… vähän täytyy vielä reenata! Siinä esitysten seurailun lomassa tuli juteltua myös (Go West heritage week-) tapahtuman järjestäjän kanssa, joka tarjosi juotavaa ja anto vielä tapahtuman virallisen lätsän ja lupasi viedä mut kattomaan mm. kaivosta ja muuta jännää. Gautengin provinssi, jossa siis nyt oleilen, on oikeastaan syntynyt kaivostoiminnasta ja alueelta löytyy esimerkiksi kultaa platinaa sekä timantteja.  G lausutaan tswanassa usein vahvana H:na, kuten tässäkin tapauksessa.

Heritage Dayn paraati lähtökuopissa.

Kotiprovinssin nimi ja vaakuna löytyvät jokaisesta autosta.

Zulutanssia

Zulu-show rumpuineen Heritage Dayssä.

Ihmiset ovat muuten tosi ystävällisiä ja haluavat kaveerata ja ottaa kuvia mun kanssa, eikä siinä mitään, pitää nauttia tästä kuuluisuudesta vielä kun voin! Verkostoituminen on tosi helppoa. Paikalliset ovat myös tosi iloisia, avoimia, energisiä sekä musikaalisia. Käväisin yhtenä päivänä yhdeksän vuotiaan host-pikkuveljen koululla. Päivä oli spesiaali, kun koulusta oltiin lähdössä parin viikon lomalle ja sitä juhlittiin erilaisilla ohjelmanumeroilla. Jotain eteläafrikkalaisten (siis mustien eteläafrikkalaisten, valkoisten kanssa en paria poikkeusta luukun ottamatta vielä hirveästi ole ollut tekemisissä) erilaisesta menosta kertoo se, että heti kun showta seurannut liikuntasalillinen nappuloita kuuli tutun biisin rupesivat kaikki laulamaan sitä yhteen ääneen ja olivat alusta loppuun täysillä mukana. Suomalaisille useimmiten vaikea heittäytyminen ja menossa mukana oleminen ei ole näille mikään ongelma!

Näkymä kodistani laaksoon jossa Westonaria sijaitsee (ei tosin näy tässä).

Vaikka apartheid-rotuerottelun ajoista (päättyi 1994) on jo aikaa, ei valkoisia ja mustia silti kovin paljon näe kulkemassa yhdessä. Esimerkiksi mustien host-broidien kanssa liikuttaessa kerätään katseita. Ihmiset eivät kuitenkaan ole mitenkään vihamielisiä, tällaiseen ei ole vaan vielä oikein totuttu. Kun olen kysynyt vähän ihmisten suhtautumisista niin kuulemma englanninkieliset valkoiset (siis etupäässä brittiläistaustaiset) ovat paljon hyväksyväisempiä kun taas afrikaanerit (afrikaansia puhuvat valkoiset) saattavat olla varsin rasistisia. Tietenkin poikkeuksia on. Näillä uusilla kotikulmillani on valkoinen väestö afrikaansinkielistä ja heitä on melko paljon. Ihan vierestä löytyy useampikin afrikaanerinaapuri.  Joillain alueilla heitä on selvä enemmistö ja välistä munkin oletetaan puhuvan afrikaansia. Mustia on näillä kulmilla enemmän ja he puhuvat usein tswanaa. Englanti on yleiskieli ja sen kanssa pärjään ilman mitään ongelmia. Koulussani puhutaan paljolti afrikaansia ja se sijaitsee Westonarianssa.

Etelä-Afrikalle tyypillinen minibussi -taxi.

Kytät menossa mukana.

Koulu alkaa tiistaina ja kaikki koulupaikkaan liittyneet ongelmat ovat nyt takanapäin ja kaikki ovat tyytyväisiä. Vaikka host-äiti sen koulupaikan minulle hoitikin (ja ison työn siinä tekikin) niin oli AFS:ällä varakoulu valmiina, joka ei host-äidin olisi ollut todella huono vaihtoehto. Mutta tosiaan nyt voidaan kaikki olla tyytyväisiä ja kouluni vaikuttaa oikein asialliselta. Alustavasti lukisin Englannin (ja ehkä jopa afrikaansin) lisäksi ainakin sellaisia aineita kuin life science (biologia), maantieto ja turismi. Viimeisin vaikuttaa mukavalta kevennykseltä ja todella mielenkiintoiselta, sillä siinä opiskellaan Etelä-Afrikkaa niin, että olisi valmiudet toimia turistioppaana. Lopulliset ainevalinnat ja aineiden lopullinen luonne ja sisältö selviää sitten kun pääsen kouluun. Koska kouluvuosi starttaa täällä tammikuussa olen täällä kahdella eli luokka-asteella kympillä ja yhdellätoista eli vuotta nuorempien kanssa. Pari päivää sitten käytiin ostamassa osa koulupuvusta ja tänään oli vuorossa koulukengät, bleiserin saan tod. näk. tällä viikolla. Koulun väri on vihreä keltaisilla ja ruskeilla yksityiskohdilla. Kuvia ja juttua koulusta sekä koulupuvusta tulee varmaankin ensiviikolla. Koulu alkaa viimein huomenna!

Kotipihan kanoja.

Kotiseudustani en kovin paljon ole kertonut, mutta asun kaupungin ulkopuolella olevalla alueella (Randfontein South), joka on aikalailla landea. Kotikatuni on 2nd Avenue. Pihalla ja lähistöllä pyörivät perheen kanat ja pulut. Perheen ykköskoira on iso ja musta vahtikoira Bruno, joka on ainakin meitä kohtaan tosi rento. Se on tosin sen oloinen koira, että voin ihan turvallisin mielin nukkua kun se on vahdissa mun ikkunan alla.  Aterian jäljiltä heittelemme sille luut. Tontit ovat isoja ja lääniä riittää. Host-äidin ”projektin”, MPHE Seriti OVC (OVC= orphan and vulnerable children, orvot ja haavoittuvaiset lapset), tilat sijaitsevat puutarhan, yhden perheenosasen talon, epämääräisen ja sotukuisen joutomaan, kasvimaan ja tasaisen, sopivana krikettikenttänä toimivan maapläntin sekä kotitalon kanssa isoisän omistamalla tontilla. Alue on moottoritientapaisen kyljessä ja täältä pääsee tarvittaessa nopeasti kaupunkiin. Lähistöllä on kioski ja kauppa, joista voi käväistä ostamassa jotain pientä, mutta varsinaiset ostokset tehdään aina townissa, jossa piipahdetaan usein. Pickupin lavalla ajellessa pitkin punertavaa hiekkatietä tuntee olevansa Afrikassa.

Takapiha ja Brunon alue sekä näkymä tontille kotitalolta etelään.

Liikennettä Second Avenuella.

Bruno

Keskiviikkona oltiin host-siskon synttäreiden merkeissä Gold Reef Cityn valtavassa huvipuistossa, johon kuului teemapuiston lisäksi suuri kasino ja hotelleita! Päivä oli loistava ja sen kuluessa tuli katsastettua huikeita laiteita kuten Anaconda, Golden Loop ja Jozi Express. Myös kasino oli upea, ikävä kyllä 18+ mutta ollaan menossa sinne uudestaan. Huvipuisto on Etelä-Afrikan suurin (ja heittämällä myös varmaan Afrikan suurin)  ja sijaitsee Johannesburgissa, jolla on myös lempinimi City of Gold. Koko seudun olemassaolohan on kiinni kaivannaisista. Teemapuisto on itse asiassa vanha kaivoskaupunki.

Joburg, City of Gold.

Gold Reef Cityn kasinolla.

Kasinon pelisalilla.

Anaconda

Mainitsemani tapahtuman järjestäjä Rian (vanhahko, viiksekäs ja pyöreä mies, entinen armeijan majuri) järjesti minut ja seurakseni mukaan lähteneen host-broidin Westonariassa (Randfonteinista seuraava kaupunki etelään) erään padon alueella festarille. Hänen kauttaan pääsimme sinne ilmaiseksi. Parissa viikossa oon jo onnistunut luomaan aikas hyviä suhteita. Esiintymässä oli Etelä-Afrikassa isoja nimiä, joita en tietenkään tuntenut, mutta nyt sekin aukko on paikattu. Illan mittaan meno vaan parani ja oli tosi hauskaa. Isoisä ei vain oikein tykännyt myöhäisestä kotiintuloajastamme (puoli kaksitoista).

Festari oli kauniin patoaltaan rannalla. Oli mukava päästä veden äärelle. Tuolla porukka käy myös kalastamassa, pakko kokeilla!

Illan kuluessa meno parani. Showta pyörittämässä räpäri Thuli.

Toya Delazy, suosittu täälläpäin.

Turvallisuuspuoli oli siellä kyllä kunnossa. Paikalla oli poliiseja ja muuta turvaporukkaa ja Rian oli henkilökohtaisesti vastuussa alueen turvallisuudesta. Kaikesta huolimatta isoisä ei pitänyt pimeällä liikkeelläolemisestamme. Täällä turvallisuuspuoli otetaan ihan vakavasti, Etelä-Afrikka on yksi maailman rikollisimpia maita. Pimeällä täällä ei siis liikuta.

Kuva on tosi huono, mutta täällä keskustan ulkopuolella asuinalueella  ole juuri katulamppuja vaan alueen valaistus hoituu yhdellä valtavalla "katulampulla"! 

Perheeseen on ilmeisesti tulossa kaksi muutakin vaihtaria. Toinen heistä, Markus Itävallasta, saapui lauantaina. Hän vaikuttaa tosi hyvältä tyypiltä ja jaamme huoneen yhdessä myöhemmin saapuvan kaiketi tanskalaisen vaihtarin kanssa. Mitään tarkkaa tietoa mulla ei hänestä oo. Näillä myöhemmin saapuvilla oli ollut jotain probleemaa viisumeiden kanssa, joten he eivät päässeet tulemaan samaan aikaan. Kerettiin jo käväistä toissailtana kasinolla Krugersdropissa (Randfonteinista seuraava kaupunki pohjoiseen). Vaikka olen ollut täällä vasta kaksi viikkoa on kokemuksia kertynyt hirveä määrä. Fiilis on kuin kovallakin Etelä-Afrikan konkarilla. Tähänastisista tiedonmuruista on ainakin se hyöty, ettei Markuksen tarvitse kärsiä samoista teknisistä ongelmista kuin meikäläisen.  Ihan mukava saada myös samassa tilanteessa olevaa seuraa. Rian vie meidät ihmettelemään nähtävyyksiä joku päivä ja jossain vaiheessa olisi perheen kanssa tarkoitus käydä kurkkimassa vähän villieläimiä! Kelit ovat pysyneet kuumina ja joinain päivinä on ollut niin kuuma, että ulkona ei juuri ole jaksanut olla! Täällä on talven jäljiltä kuivaa ja paikalliset odottelevat sadetta jota pitäisi saada ihan lähiaikoina. Meno on sen verran mukava, että ihan vielä ei ole ikävä Suomeeen, terkkuja sinne ja pärjäilkääs!