Etelä-Afrikan auringon alla

Tätä kirjotellessa on kulunut jo yli viikko Etelä-Afrikassa. Paljon on tapahtunut ja bloggailulle ei millään meinannut löytyä aikaa ja tekniikka (netti) ei oikein suostunu yhteistyöhön, mutta joka tapauksessa hengissä ollaan! Ihan kaikkea en tosiaan saanut mahtumaan (jääpähän jotain kerrottavaa sitten kotiinkin), mutta nyt olis viimein juttua kuvien kera:

Royal Dutch Airways:n Boeing 777 jolla lensin dameista Johannesburgiin.

Hotelli jossa vietin ekat kaksi Etelä-Afrikan yötä.

Lauantai-iltapäivällä pääsin muutaman mutkan ja useamman tunnin ajelun jälkeen isäntäperheeseen. Pieniä yllätyksiä ilmaantui heti kättelyssä. Perhetiedoissa ei ollut mitään mainintaa muista perheenjäsenistä, ainoastaan virallisista host-vanhemmista. Siinä paljastukin, että mulla on aika reilusti näitä perheenjäseniä. Porukkaa ravaa kolmessa polvessa ja serkkujen, sisarusten ja kasvattiveljien- ja siskojen tarkasta määrästä ei mulla kunnon käsitystä ole. Asioita mutkistaa host-mutsin orplapsia yms. auttava projekti joten muitakin nappuloita näkyy välistä. Eräs perheenjäsenistä kerkesikin jo kertoa että mulla on host-sisaruksia pari sataa, mutta ihan noin paljon porukkaa ei vielä oo näkyny ja varsinainen perhepiiri on paljon pienempi. Eli vielä ei oo hirmu tarkkaa käsitystä kuka on kuka ja varsinkaan kun nimetkään ei ole siitä helpoimmasta päästä.

Hima

Perheessä osataan englantia, mutta puhutaan tswanaa. Perhe on musta ja tswana on luonnolisesti perheen äidinkieli. Koulussa taas puhutaan ilmeisesti etupäässä afrikaansia, mutta myös englantia. Näiden uutuuksien lisäksi host-mutsi (joka on muuten oikeasti perheen isoäiti) aatteli, että opettelisin lisäksi vielä zulua ja xhosaa! Pieni haaste on ihan okei… Tswanan opettelun oon jo aloittanutkin!

Randfontein Main Street.

Koulua mulla ei vielä ole ollut, mutta parin viikon loman jälkeen sinnekin päin päästään… Koulun puolelta ilmestyi vähän probleemaa kun selvisi, että mulla ei olekaan koulupaikkaa! Käytiin siellä pyörähtämässä, mutta hyvällä ensivaikutelmalla, byrokratialla ja pienellä taivuttelulla senkin pitäisi nyt olla kunnossa. Ilmeisesti AFS ei ollut hoitanut hommiansa ihan putkeen… Parasta, kun ottaa huomioon että mun viisumi on opiskelijaviisumi elieli lennän pihalle täältä jos en käy koulua. Ei tässä noin käy, mutta AFS saa aika kovat ulinat jos jotain ongelmia tulee.

Johannesburg aka Joburg aka Jozi skyline.

Vapaata on siis riittänyt ja se on kulunut Afrikkaa ihmetellessä ja lähikulmia kolutessa sekä paikalliseen rentoon tyyliin chillaillessa. Ainiin, jos eteläafrikkalainen sanoo, että tehdään jotain huomenna, niin se saattaa tarkoittaa jotain hetkeä epämääräisessä lähitulevaisuudessa, kuten myös tyypillinen ilmaisu "now now".  Kello ei siis ole se tärkein asia täälläpäin… Käsite "African time" on juuri tätä rentoa suhtautumista kaikenlaisiin aikataluihin.
 Välistä ollaan pyörähdetty Randfonteinissa, johon meikäläisen uudet kotikulmat kuuluvat. Kyseinen n. 150 000 asukkaan ”pikkukaupunki” sijaitsee Johannesburgin kyljessä. Randfonteiniin ajeltiin motaria pitkinpickuptruckin lavalla host-faijan päästelessä ihan mukavia lukemia. Liikenneturvallisuus ei paljoa päätä vaivaa ja Etelä-Afrikassa sattuu vakuutusfirman tv-mainoksen mukaan keskimäärin 4000 liikenneonnettomuutta päivässä! Eilen tultiin kotiin päin Etelä-Afrikkalaisella "taxilla" eli julkista liikennettä hoitavalla minibussilla, jotka ovat tosi yleisiä. Sielläkin oli matkustajarajoitus oli 13 henkeä ja meitä oli kyydissä ainakin tuplasti. Liikennevaloissa voi muuten
ostella vaikka mitä! Etupäässä aika kuluu host-broidien kanssa, vanhemmat tai siis oikeastaan isovanhemmat hoitavat omia asioitaan, eikä niihin törmäile ihan joka käänteessä.

Näkymä townshippiin.

Keli on oikeastaan joka päivä ollut lähes pilvetön ja lämpöä n. 30 astetta!Vasta eilen ja tänään on ollut vähän viileampää. Muutenkin elelen täällä ihan mukavasti. Mulla on oma huone ja siellä telkkari ja koska Etelä-Afrikan randin arvo on tosi alhaalla euroon verrattuna jn hintojen kanssa oon kiinni ihan leveässä leivässä. Randfontein kauppoineen on ihan lähellä joten shoppailun pitäisi onnistua ihan näppärästi. Täytyy kuitenkin pitää jalat maassa etenkin kun näillä host-sisaruksilla ei ole ihan samanlaisia mahiksia. Tekniikka ei oo aina pelittänyt ja toi nettiyhteyskin on vähän koetuksella. Tähän saakka suurin menoerä on ollut airtime, joka on siis täkäläistä prepaidia, vaikka suuria summia siihenkään ei ole vielä uponnut.

Kotipihan palmupuu.

Tällä kertaa tuli vähän enemmän tavaraa ja paljon jäi kertomatta. Katellaan milloin seuraavan kerran löytyy aikaa stooreille. Sen verran paljon on jutun juurta, että eiköhän kohta taas palata asiaan!