Näiltä kulmilta

Terveisiä jälleen! Tällä kertaa kotipuolen tapahtumia aikaväliltä tammi-maaliskuu ja huhtikuun vaihde. Yli puolet on ajasta jo kulunut, eilen oli tasan seitsemän kuukautta takana! Arjesta ja kotiviikonlopuistakin on tullut mielekkäämpiä ja vuoden vaihteen jälkeen kotikulmatkin näyttivät mielenkiintoisemmilta. Tekemistä ja kavereita on reilusti viimevuotta enemmän. Sateet alkoivat kunnolla, mutta taas aurinko paistaa. Sää täällä on ollut loistava lähes koko ajan. Iltapäiväukkosia ja sateita sekä raju raemyrsky, joka jäljiltä oli autoja pahasti lommoilla,  tuli näin kesällä eli Suomen talvella. Nyt ovat yöt ja aamut alkaneet kylmentyä sillä talvea kohti mennään. Sateet muuttivat maisemaa ihan totaalisesti. Kuiva ruskea vaihtui vehreään vihreään. Karkea ja kuollut ruohonsänki aaltoilevaan heinämereen.

Synkkiä iltapäiväukkosen pilvi ja aluettamme valaiseva "megakatuvalo".

 Tämä juttu on ollut suunnitelmissa ja työn alla monta viikkoa ja se on saanut lojua ja levitä aivan liikaa.  Pahoittelut näistä kaikista lykkääntymisistä.  Olen jo varmaan melkein kuukauden lupaillut, että ”tänä viikonloppuna julkaisen uuden jutun” ja viimerran jälkeen piti seuraavan tulla ”ihan kohta”. Ajan kuluessa on pitänyt säätää jo valmista tekstiä useampaan otteeseen. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Jaoin kirjoittelemani tekstin nyt kahteen päivitykseen sillä se alkoi jo tulla aivan liian pitkäksi. Julkaisen toisen ihan muutaman päivän sisään. Tästä tuli nyt enemmän tekstipainotteinen päivitys. Blogin tyyliäkin olen miettinyt ja tämähän on tarkoitettu kaikille kotipuolella mun kuulumisista kiinnostuneille. Kielellisesti olen hiljalleen päätynyt kirjakieleen, johon välillä tulee puhekieltä sekoitettua. Olen kirjoittanut ensin raakatekstin Word:illä ja sehän näyttää puhekieliset ”virheet” ja ne olen korjaillut vaikka alun perin tavoittelin vielä vähän rennompaa sävyä.

Yksi blogipäivityksen tekoa välillä hidastanut tekijä.

Tapasimme Markuksen kanssa heti Hermanuksen matkan jälkeen erään ihan lähellä asuvan mukavan farmerin. Taisin hänestä mainitakin aiemmin. Hänen farminsa on ihan lähellä ja siihen kuuluu kolme patoa, jotka saavat vetensä ylempänä rinteessä olevasta lähteestä. Padoissa on kalaa, mm. bass:eja, kirjoahvenia sekä karppeja. Ollaan oltu siellä kalassa ja yhtenä viikonloppuna myös Arne, belgialainen vaihtari, liittyi seuraan. Grillailtiin ja chillailtiin siinä padon laidalla ja välistä kalasteltiin. Saalis jäi aika vähäiseksi, vaikka muuten olikin onnistunut päivä. Haeskelimme myös kerran käärmeitä lähiympäristöstä isäntämme kanssa. Niitä emme kolmistaan silloin löytäneet, mutta hän nappasi yhtenä iltapäivänä kolme ja kävimme katsomassa niitä koulun jälkeen.

"Tukikohtamme" padon laidalla.

Turtles?

Käärmeitä löytää helpoiten hylätyistä termiittikeoista ja sieltä hän oli ne myös napannut. Toisin kuin facebook-kuvaan olin jo ehtinyt hehkuttaa, joukossa ei ollut puff adder:ia vaan se osoittautui vaarattomaksi egg-eater:iksi. Vika ei tosin ollut meissä sillä käärme oli identtinen erään lieron kanssa, joka oli koulun vessassa aiheuttanut kaaosta ja jota eräs eläinlääkäri oli luullut puff adder:iksi. Joukossa oli kuitenkin myrkyllinen rinkhals, joka pystyy sylkemään myrkkyä ja levittämään kauluksen, kuten kobrat, vaikka ei olekaan aito sellainen (siltä puuttuu joitain kobrien piirteitä, mutta päällepäin sitä sellaiseksi helposti luulee). Pikku rinkhals oli kuitenkin ihan vauva, kuten alta löytyvästä kuvasta näkyy. Se oli kuitenkin myrkyllinen vaikka ei osoittanutkaan taipumusta myrkyn syljeskelyyn. Nimi tulee sen kaulassa olevista renkaista ja on afrikaansia. Kolmas käärme oli myös egg-eater, tosin erivärinen kuin ensimmäinen. Käsittelimme kaikkia näitä ja (totta kai!) otettiin paljon kuvia. Tällä tutulla farmerilla on myös kilpikonnapariskunta pihallaan. Kävimme myös omin neuvoin etsimässä käärmeitä, mutta siitä olen kirjoittanut tämän ”kaksoispäivityksen” toiseen osaan, jonka ajattelin julkaista torstaina. Siinä myös muiden ohella vähän juttuja Etelä-Afrikan ilmiöistä.

Pikku rinkhals

Hämäävän vaarallisen näköinen ja oloinen, mutta harmiton egg-eater.

Parina viikonloppuna ollaan oltu kavereiden kanssa ulkona ja kalassakin käytiin eräällä padolla. Saatiin saaliiksi mm. kirjoahvenia. Mukaan otimme kaksi ilmakivääriä syöttien täydennystä varten. Kissakalat eli monnit eivät ole hirmu vaateliaita syöttien suhteen ja lintujakin käytetään (ikävä kyllä). Ihan tavalliset kastemadot toimivat kuitenkin parhaiten varsinkin kirjoahvenien kanssa. Patoja on täällä paljon, koska sisävedet ovat vähissä ja myös sen takia paikallisia makean veden lajeja on varsin vähän. Kavereiden kanssa on myös muuta säädetty ja pari viikonloppua on kulunut enimmäkseen kavereilla. Mulla on kaverit enimmäkseen valkoisia, mutta myös mustia kavereita ja tuttuja on paljon ja elänhän mustassa perheessäkin. Valkoisten kavereiden kanssa yhteistä on ehkä vähän enemmän ja siten heidän kanssaan ollaan enemmän oltu. Vaihtarikavereitakin ollaan tavattu lähinnä yhdessä lähikaupungissa ja sen isolla "ostarilla", jossa oltiin yhden ”tapaamisen” jälkeen säätämässä. Joku aika sitten oli myös Randfontein show, joka keräsi näille kulmille isoja afrikaansinkielisen musiikin nimiä. Koko tapahtuma oli sekoitus festaria, tivolia ja markkinapaikkaa ja se kesti viikonlopun verran. Käväistiin siellä kavereiden kanssa.

Varmaan helpointa jos sanon, että ”me” tarkoittaa 90% tapauksista mua ja Markusta sillä liikutaan yhdessä aika lailla 24/7. ”Me” olimme yhtenä iltapäivänä erään opettajamme luona ja hänen kauttaan kävimme vielä keskeneräisessä käärmetarhassa, jota taas erään toisen opettajamme poika ja hänen kaverinsa puuhaavat. Käärmeiden katsastamisen lisäksi päästiin käsittelemään pythonia ja yhtä muuta käärmettä. Iso kuristajakäärme on yllättävän raskas ja ihan oman tuntuisensa. Yhtä häkkiä siivotessaan eräs työntekijä oli päätynyt erään vielä isomman pythonin puremaksi eikä ollut ainakaan hetkeen suostunut palaamaan töihin. Life Science:n (eli biologian) tunnilla opettajamme näytti kuvan villistä pythonista joka oli Limpopon provinssissa syönyt pari viikkoa sitten tienvarteen sammuneen kaivostyöläisen! Taisi olla palkkapäivä, jonka juhlinta meni vähän yli. Täällä ei hankia ole, mutta sammumalla voi näköjään päästä hengestään myös tällä tavalla. Käärme oli vähintään nelimetrinen ja kuvasta pystyi erottamaan miehen muodon käärmeen sisällä. ’Cause this is Africa?

Ystävänpäivää edeltävänä keskiviikkona saimme kymmenen randin (70 snt) maksua vastaan pukeutua kotivaatteisiin. Illalla oli koululla Valentine’s Day Ball johon ostimme liput alkaneella viikolla. Se oli ihan hauska vähän high school –leffojen tansseja muistuttava juttu. Suomessahan oli vanhojen tanssit näihin aikoihin. Ihan valtavasti ei tänä vuonna ollut osallistujia. Kuulemma aikaisempana vuotena se oli ollut suositumpi ja keväällä (eli Suomen syksyllä) on toinen suositumpi happeninki. 

Osallistuin ennen rugbya ja muita ”talviurheilulajeja” alkavaan yleisurheiluun. Olimme yhdessä tapahtumassa, joka tosin oli aika tylsä ja taso alle 19-vuotiaiden sarjassa vähän liian kova. Täällä on koulu-urheilu ihan eri tasolla kuin Suomessa. Joka koululla on lähes joka lajiin useampikin joukkue ja kisoissa jaellaan paljon mitaleja ja pokaaleja. Kisoja on kauden ollessa käynnissä lähes joka viikko. Eräänä perjantaina olimme North West provinssissa Bekker High School – nimisellä koululla koulujen välisessä urheilutapahtumassa. Sillä kertaa olimme Markuksen kanssa ihan katsojina. Koulu oli lähellä Magaliesberg-vuoria ja hienolla paikalla rinteessä vuoria edeltävillä kukkuloilla. Koulua ympäröi rehevä Afrikkalainen pusikko-metsikkö. Yleisurheilun lisäksi käynnissä oli myös cheer leader – joukkueiden välinen skaba. Bonuslajina oli myös opettajien viesti. Mukana oli neljä koulua ja tapahtuma oli iso.

Varsinaiset cheer leader:it alottelemassa ja loppu cheer leader joukkue valmiina (vihreissä paidoissa).

Riista-aitaa.

Koulun takana oleva kukkula näytti houkuttelevalta ja pitkän tapahtuman aikana tulee helposti tylsää ilman tekemistä ja päätimme Markuksen kanssa yrittää kiivetä sille. Piikkilanka-aitojen ja rakennusten takia näytti, että reitti on tukossa. Käännyimme takaisin, mutta kävin vielä itse yrittämässä uusiksi. Sillä kertaa löytyi kauempaa ”avoin” tie pusikon läpi.  Korkealta harjanteelta oli loistavat näkymät laakson ja alas koululle. Kukkulan laella oli riista-aitaa ja sen takana game reserve (ns. riistapuisto). Kävelin sitä myöten huipulle. Aita teki kulman erään leveälatvaisen puun kohdalla, jonka alla söin ennen lähtöäni jaetut eväät. Lopetettuani nousin ylös ja kuulin ääniä takaani. Pyörähdin ympäri ja red hartebeest – antilooppi sonni seisoi päälaella sojottavat sarvet pystyssä minua tuijottaen. Se oli päätynyt aivan aidan viereen ja huomasi minut vasta noustessani ylös. Se otti pikaisesti vähän etäisyyttä ja seisoi välimatkan päässä tarkkailemassa mahdollista vaaraa. Nappasin kohtaamisesta rakeisen kuvan todisteeksi. Aikansa tilannetta punnittuaan hartebeest ravasi tuhisten matkoihinsa. Hartebeest on yksi Afrikan nopeimpia antilooppeja. Kävelin takaisin auringon jo laskiessa kukkuloiden taakse ja yritin vielä katsoa jos jotain vielä aidan takana näkyisi, mutta turhaan. Rämmin pusikon läpi takaisin ihmisten ilmoille. Urheilupuolella ei koulumme ollut kovin voitokas, mutta cheer leader palkinto palasi Weston:iin parin vuoden tauon jälkeen. Kouluni oppilaista enemmistö on mustia ja urheilu (jalkapalloa lukuun ottamatta) on suositumpaa valkoisten keskuudessa ja siksi suurimman osan palkinnoista korjasi Fochvillen afrikaansinkielinen koulu (lähes ainoastaan valkoisia). Kotiin pääsimme vasta myöhään illalla.

Magaliesberg-vuoret

Näkymä laaksoon, jossa koulu oli. Keskellä kuvaa sen urheilukentät ja ympärillä peltoja.

Koulun salin rugbylle omistettu pätkä ja koulun joukkueen tunnuseläin gemsbok.

Kuten jo tuli mainittua aloitin rugbyn! Pelaamme 7 miehen rugbya, koska treeneissä ei ole ollut riittävästi porukkaa 15 miehen joukkueen ylläpitämiseksi (tarvitaan pelaajien lisäksi vaihtopenkki varamiehet yms. jne.). Varsinaista rugbya pelataan 15 miehen joukkueilla, mutta myös 7 miehen versiolla on myös World Cup:pinsa ja liigansa ja se on myös olympialaji, toisin kuin suurempijoukkueinen versio. Pelityyliltään versiot eroavat aika reilusti sillä yhteensä 14 miestä täyttävät kenttää huomattavasti vähemmän kuin 30 miestä, joten juoksemista tulee enemmän ja kontaktia vähemmän. Peliaika on myös lyhyempi. Pelataan Markuksen kanssa koulun kakkosjoukkueessa. Pelaan forward:ia. Rugby on tunnetusti aika kova peli ja kontaktia on lähes koko ajan. Taklaukset ovat erittäin tärkeä osa peliä. Lajina rugby on hyvin fyysinen, mutta ei se tarkoita että joka välissä tulee ruumiita. Onhan loukkaantumisen riski suurempi kuin monissa muissa lajeissa, mutta, jos ei satu tulemaan kohdalle pahaa taklausta, muuten pääsee aika vähillä kolhuilla. Suojiahan ei scrum cap -päähineen, hammassuojien ja minimaalisten hartiatoppausten lisäksi ole. Omalle kohdalle ei ole vielä paria läheltä piti – tilannetta ja polvikolaria lukuun ottamatta mitään käynyt. Pari rugbypelipäivää on jo takana. Pelasimme kahdella koululla pari matsia. Viime matsipäivänä yksi meidän ykköstiimin pelaaja tuli taklatuksi ilmasta saadun pallon jälkeen sen verran pahasti että hänet kannettiin kentältä ja hänelle lainaamani valkoiset pelishortsit sotkeutuivat vereen. Hän joutui käyttämään keppejä hetken.  Parin viikon aikana maaliskuussa satoi paljon ja treenejä ja yksi pelipäivä peruttiin kentän säästämiseksi. Nyt aurinko taas paistaa. Varsinkin kuntotreeneissä tahti on ollut aika kova, pysyypähän kunto yllä. Ammattilaisrugbyssa pelaajat ovat lievästi sanottuna valtavia. Yli sadan kilon luokkaa ja pituutta löytyy. Yritetään päästä katsomaan rugbya livenä. Käytiin muuten luistelemassa rugby-tiimin kanssa erään ostarin jäällä helteisenä kesäpäivänä. Oli ihan pitkästä aikaa päästä jäälle. Munkin luistelutaidoilla pääsin loistamaan kun lähes kukaan porukastamme ei ollut luistellut koskaan!

Minä ja Markus koulun väreissä.

Synttäreitänikin tuli vietettyä helmikuussa. Synttäripäivä oli perjantai. Koulussa sain lahjaksi rehtorilta ja henkilökunnalta Etelä-Afrikan vuosijulkaisun, synttärikakun (joka tosin kotona hävisi hiljakseen jääkaapissa ilman kummempaa meteliä), suklaata sekä hedelmiä. ”Luokanvalvoja” toi myös kakun jota syötiin ”rekisteröintiluokassa” heti aamusta. Sain myös eräältä kaverilta lahjaksi biltong-kuivalihaa, dödöä sekä Etelä-Afrikan rugbymaajoukkueen paidan! Kävin myös postissa noutamassa kotimaasta lentäneitä paketteja, kiitos paljon lähettäjille! Mukana tuli mm. salmiakkia ja lukemista! Illalla olimme parissa paikallisessa pubissa biljardia pelaamassa ja iltaa viettämässä.

Biltong Tavern joka toi mieleen länkkäreiden saluunat.

Luolamies

Maaliskuussa kävimme kouluretkellä The Cradle of Humankind:ssa eli ihmiskunnan kehdossa, Marupengissä. Se kuuluu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Siihen kuului museo, joka esittelee ihmisen evoluutiota ja rakennettu lähelle paikkaa josta tähän asti vanhimmat ihmisen jäänteet löytyivät (jos ihan oikein muistan). Museo oli aika erikoinen ja varsinaista museo-osuutta oli aika vähän. Sen paikkasi maanalainen veneajelu, joka kulki läpi erilaisten elementtien. Sen koko pointti tosin jäi mulle aika hämäräksi.

AFS:n järjestämä midstay camp on aina suunnilleen vaihtovuoden puolivälissä maaliskuussa eli kuukausi mun virallisesta puolestavälistä. Vaihtareita saapui silloin (Suomen) syksyllä useammassa eri ryhmässä kun viisumien kanssa oli ollut jotain ongelmaa ja mä olin ensimmäisessä porukassa. Midstay camp:pimme oli Jo’burgin (Johannesburgin) lähialueilla ja Limpopossa asuvien vaihtareiden kanssa. Majapaikkamme oli Jo’burgin Randburgissa oleva Drifter’s Lodge. Virallinen ohjelma sisälsi muutaman keskustelun ja muuten oltiin vapaalla. Kävimme keilaamassa ja loppuaika kului majapaikassamme. Illalla/yöllä tuli pidettyä vähän liikaa meteliä ja kaikki vieraat eivät olleet ihan valtavan tyytyväisiä uniensa häiriintymiseen.

Sain hommattua koulun bleiserin ja siinä kiiltelee nyt saamani Top 10 academic –merkki. Parhailla suorittajilla on rintamus täynnä merkkejä. Valvojaoppilailla on myös omat merkkinsä ja bleiserissä koristereunat ja johtajanelikolla (johtaja ja apu-johtajapoika ja tyttö) on vielä lisäkoristereunukset ja isot merkit, kuten ”Headboy”. Kouluvuosihan alkaa täällä tammikuussa ja nyt pääsimme aloittamaan puhtaalta pöydältä. Uusia kasiluokkalaisia valmisteltiin Westoniin erilaisin nöyryytyksin. Life Sciences:ista eli biologiasta on tullut yksi mun suosikeista. Se on täällä vähän erilaista ja vaatimustaso on oikeastaan ihan korkea. Termejä on paljon! Mukavia ovat piirustukset joita tehdään aika paljon (kuten eri kasviryhmistä, bakteereista ym.) ja joihin kohteen eri osia nimetään. Piirustusten tekoon on tarkat säännöt ja sellaisen tekemistä tai eri osien nimeämistä voidaan kysyä kokeessa. Vaihdoin myös ”pitkään matikkaan” (tavalliseen matikkaan) eli pois Math Literacy:stä eli helposta arkielämän matikasta. Meillä oli jo uudet kokeet ja jaksotodistuksetkin saatiin. Ihan hyvin meni vaikka niihin emme juuri valmistautuneetkaan. Enkussa olin jopa luokka-asteen kolmanneksi paras! Matikan ja Life Orientation:in reputin, kun matikan kokeeseen en valmistautunut (paha muistella kaavoja siinä) ja jätin sen oikeastaan kesken ja jälkimmäisessä emme tehneet tehtäviä, jonka pohjalta pisteet olisivat tulleet kun koetta ei ollut. Muista aineista tuli ysejä, jos tuota systeemiä soveltaisi suomalaiseen. Näillä arvosanoilla, ei hyvillä eikä huonoilla, ole väliä kotona, joten siksi ei näitä kokeita hirmu vakavasti otettu. Poliisit tekivät myös ratsian koulussa ja kaikki oppilaat tutkittiin lähinnä huumeiden (enimmäkseen dagga:n eli kannabiksen) löytämiseksi. Muita laittomia ja kiellettyjä aineita ainakin löytyi. Koulussa oppilaiden suoritustaso on aika alhainen. Joukossa on kovia opiskelijoita, jotka pääsevät hyviin tuloksiin, mutta keskimäärin porukka on paljon Suomen tasoa alempana. Etelä-Afrikka painiskelee koulutukseen liittyvien pulmien kanssa ja yksi iso osa ongelmaa on opintokieli. Siitä syntyvät vaikeudet alkavat ihan alakouluikäisenä, kun mustat lapset puhuvat äidinkielenään afrikkalaisia kieliä ja opetus on useimmiten englanniksi. Lukemaan oppiminenkin vaikeutuu. Minunkin koulussani on ehkä pari äidinkieleltään englanninkielistä oppilasta, mutta lopuilla kieli on joku muu. Valkoisille afrikaansia puhuville on tarjolla materiaali ja afrikaansiksi opetuskin ainakin osittain, mutta muut opiskelevat englanniksi.

Bleiserin rintataskun päältä puuttu vielä koulun vaakuna. Tuo isompi laatta on se top 10 ja sen alla koulun pinssi ja toisella puolella isovanhemmiltani saamani"lokki".

Perinteisellä kyydillä. Frankfort, Free State.

Hukkasin lompakkoni helmikuussa ja se osoittautui vaihtovuoden suurimmaksi vastoinkäymiseksi. Sen mukana meni pankkikortti, jonka puuttuminen toi valtavasti vaivaa ja säätämistä. Lompakossa oli salikortti, jonka heti uusin, käteistä R400 eli vajaa kolmekymmentä euroa (joka on iso raha täällä, olin juuri käynyt nostamassa tavallista enemmän!) ja muuta sälää. Olimme juuri tulleet punttisalilta ja olin aivan finaalissa ja kaiketi pudotin lompsan (minibussi-)taksissa matkalla kotiin. Lompakkoni oli taskussa minun ja Markuksen välissä, että en hirveästi usko että sen olisi kukaan näpistänyt. Mahdollistahan se kuitenkin on. Joka tapauksessa rahan siirtelystä ja muusta tuli paljon päänvaivaa. Iskä laittoi rahaa Western Unionin kautta, mutta kulutin sen liian nopeasti.  Stressiä tuotti myös koulun tilille tehty siirto, joka näytti matkalla hukkuneen ja uusi kortti joka ainakin hävisi postissa. Nyt kuitenkin on rahapuoli kunnossa kun tilisiirto koululle onnistui. Jouduin kuitenkin lainaamaan paljon, lähinnä  Markukselta. Kantapään kautta opitulla säästölinjalla mennään. Muista ongelmista mainittakoon kouluruokailu, koska lounasboxin  järjestäminen takkuili ja johon kului omaa rahaa aika paljon sekä tavaroiden häviäminen. Pyykissä on hukkunut sukkia ja joitain muita vaatekappaleita myös puuttuu sekä yhdet kengät ja flipflopit. Hermanuksen loman jäljiltä kamerankaan laturipiuhaa ei ole näkynyt ja Suomesta tuomani jo aika rikki ollut kännykkäni oli myös poissa. Tavaroiden häviäminen on rasittavaa. Jälkeenpäin on hankala ruveta selvittämään miten mikäkin on hävinnyt ja onko vika ollut minussa vai jossain muualla.

Savannilla

Yhteyttä olen Suomeen pitänyt Skypellä ja Whatsappilla ja viime viikolla ja viikonloppuna tuli soiteltua tosi paljon! Etenkään vaihdon alkupuolella en paljoa tullut soitelleeksi, kerran kuukaudessa ja jopa vähemmän. Whatsappia olen käyttänyt paljon, ehkä vähän liikakin ja joskus ihan päivittäin.

Hylätty kaivosmonttu ja eukalyptusmetsää ihan kotikulmilla.

Seuraavien juttujen julkaisuun ei pitäisi mennä aivan näin kauaa sillä huhtikuu tulee olemaan täynnä tekemistä! Julkaisen myös tuon toisen päivityksen vielä tällä viikolla. Olimme kaksi viikkoa sitten Krugerin kansallispuistoon reissulla! Tällä viikolla vuorossa paljon puhuttu Namibian matka ja huomenna lähdetään vielä game farm:ille! Toukokuussa olisi tarkoitus lähteä myös metsästämään! Kruger on malaria aluetta etenkin näin sateiden jälkeen ja olimme nappailleet malarialääkkeitä. Side effects puolella mainittiin masennus ja jopa (harvinaiset) itsemurha-ajatukset! Aika alakuloinen fiilis kieltämättä viimeviikolla oli ja nukkumisenkin kanssa oli vähän häikkää.  Joka tapauksessa loppuaika tulee kulumaan nopeasti ja ohjelmaa riittää. Kuten aina, kirjoittelen niistä aikanaan. Osan tätä tekstiä kirjoitin yksityisen safaripuiston alueelta vuokraamamme mökin terassilla muutaman sadan metrin päässä Krokotiilijoesta ja Krugerin kansallispuistosta pahkasikojen kierrellessä ympäröivässä pusikossa. Taustalle vaihtunut norsukuva on juuri tuolta reissulta. Koitan mahdollisuuksien mukaan julkaista kuvapainotteisen jutun Krugerista Namibian reissun aikana, mutta saa nyt nähdä.

Jokerina läheltä löytynyt kameleontti. Markus nappasi tämän kuvan ja multa jäi ikävä kyllä tämä otus näkemättä, mutta niitäkin täältä näköjään löytyy!