Sukellus piikkilanka-aitaan, viikonloppu Free State:ssa

Viime viikonloppuna oltiin siis itäisessä Free State-provinssissa. Tämänkertainen juttu pyörii enimmäkseen sen ympärillä. Vuoden vaihdetta lähestyttäessä kirjoittamisen aiheita olisi aikas reippaasti, joten julkaisutahti tulee olemaan siinä viikon-parin paikkeilla. Arjen ihmeistä ihan sen verran, että koulun vessassa oli se kuuluisa supermyrkyllinen puff adder. Porukka oli vähän paniikissa, mutta tilanne ei sinällään ollu vaarallinen. Käärme oli pieni, vasta 8 viikkonen, mutta silti tappavan myrkyllinen, ne on sitä ihan syntymästä lähtien. Raukka oli vähän hämmentyny ihmismäärästä. Käärmeet ei usein erota muuta kuin lämmön ja liikkeen ja on varmasti ollu hämmennyksen aihetta. Käärme "pyöri" paikallaan hypnoottisesti ja teki feikkihyökkäyksiä! Otin videoo ja kuvaa, tottakai! Vaksi kiikutti sen yhelle käärme-ekspertille ja laittoivat sen sitten erääseen käärmepuistoon.

Puff adder

Vaal-joki

Heti koulun jälkeen, kun oltiin Markuksen kanssa saatu mantsankokeen ”map work” osuus pakettiin, kasattiin eilisillan pakkailun tulokset rehtorin autoon ja ajeltiin hänen kodilleen josta jatkoimme matkaa minibussilla kohti Free State:a. Tässä maassa etäisyydet ovat pitkiä ja ajettavaa kertyi useampi sata kilometriä. Free State sijaitsee suoraan Gautengista etelään. Se on itäistä puolta luukuun ottamatta hyvin tasaista ja etupäässä ruohomaata. Pääelinkeinona taitaa olla maanviljelys. Itäinen osa on vuoristoisempaa ja se rajoittuu Lesotho-valtioon, joka on kokonaan Etelä-Afrikan sisällä. Lesotho on lähes kokonaan vuoristoa. Itäinen Free State on myös täynnä pöytävuoria. Ajoimme maailman syvimmän kaivoksen ohi, josta ei tosin olisi päällepäin sitä uskonut. Ajomatkat sujuivat mukavasti kun ympärillä oli lähes aina jotain uutta. Game reserve:t ovat yleisiä ja erilaisia antilooppeja ja mm. strutseja näkee vähän väliä. Matkasimme myös maailman suurimman meteoriittikraatterin läpi. Vrederfort Dome syntyi useampi sata miljoonaa vuotta sitten ja kyseinen kraatteri on yli 300 kilometriä halkaisijaltaan ja sen aikaansaanut törmäys synnytti myös Johannesburgin kultaesiintymät satoja kilometrejä pohjoisempana. Törmäyksen aikaansaamat kukkulat ovat vieläkin näkyvissä.

Kraaterin reunaa.

Evästauko eukalyptus-puiden varjossa.

Itäisen Free Staten maisemaa.

Perillä meitä odotti farmi josta tuli tukikohtamme viikonlopuksi. Farmi oli keskellä Free Staten ”ei-mitään”. Paikka oli tosi mukava ja lehmälauma laidunsi sen ympärillä. Saimme mukavan huoneen ja tutkimme vähän paikkoja ja ympäristöä ja huomasimme että farmin kulmilla on paljon antilooppeja. Farmiin kuului oma antilooppi ja seepra laumansa, jota kuvasimme ja kyttäsimme parinakin päivänä. Eläintarhoilla ei ole mitää mahdollisuuksia pärjätä sen fiiliksen kanssa joka iskee kun pääsee näkemään ne elukat luonnossa ilman seiniä ja aitoja. Aidoista puhuen… sukelsin eräänä iltana tuolla farmilla koiran kanssa juostessani (oltiin vähän kateltu tähtiä, jotka näkyivät todella upeasti erämaassa) piikkilanka-aitaan. Yritin vähän sitä koiraa varoa ja kompastuin ja humpsahdin sisään! Nyt on sekin kokemus sitten hankittu. Kaivauduin sieltä ulos ja marssin sisälle tsekkaamaan vähän että mitä siinä oikein kävi. Muutama arpi siitä jää vaikka heti siinä mua paikkailtiin. Tais sen verran paljon sattua että missään ei tuntunut, vähän vaan nauratti. Sovittiin että kenenkään ei tarvii tietää että se oli aita vaan gepardi, täydestä menee. Free State oli ennen gepardien metsästysmaata, mutta farmit suurimmaksi osaksi syrjäyttivät ne.

Farmimme.

Free State countryside

Vuoret horisontissa.

Farmin "game":t olivat enimmäkseen blesbokkeja, joukossa valkoisia "mutantteja" sekä ainakin yksi pieni vasa, pari viikkoa vanha. Niiden lisäksi joukossa oli seeproja ja springbokkeja. Kokeiltiin myös paria kikkaa, Markus ajoi riistaa takaa ja mä juoksin niitä vastaan. Juomapaikan kohdalla pysähdyin ja koko lauma juoksi mun ympäri! Olin todella lähellä meikäläisen ja juomapaikan välistä ravaavia seeproja ja buckkeja ja juuri sillä hetkellä kamera kieltäytyi toimimasta!! Siinä vaiheessa keskityin vain nauttimaan hetkestä!

Luonnonoikku, valkoinen blesbok, kesy sellainen.

Seepra trio.

Blesbokkeja.

Afrikkaa Afrikkaa. 

Springbokkeja, Etelä-Afrikan kansalliseläin ja rugby-maajoukkoueen maskotti.

Pro game stalker

Kävimme jo paljastetussa Golden Gate Highlands National Parkissa. Paikka oli todella jylhä keskellä vuoristoista seutua. Alueen vuoret ovat hiekkakiveä jota tuuli on muokannut erilaisiin jyrkkiin muotoihin. Seutu on parin kilometrin korkeudessa. Yleisestikin ottaen ollaan aika korkealla. Mun kotiseutu on päälle puolentoista kilometrin korkeudessa olevaa ylänköä. Kiipeilimme ylös rinteitä ja törmäsimme erilaisiin lintuihin ja eläinten jälkiin. Alueella on mm. klipspringer-antilooppeja, jotka kiipeilevät vuorenrinteillä. Niitä emme kuitenkaan nähneet. Keskipäivän tienoilla lähes kaikki isommat ja pienemmätkin eläimet vetäytyvät lepäilemään. Golden Gate on saanut nimensä sen vuorten värissä jotka oikeassa, varmaankin aamu/ilta-auringossa, hohtavat kultaisina. Kansallispuistosta ajoimme takaisin farmille jossa vietimme aikaa tarkkaillen lähiympäristön villieläimiä. Ne olivat enimmäkseen blesbokkeja, joukossa valkoisia "mutantteja" sekä ainakin yksi pieni vasa, pari viikkoa vanha. Niiden lisäksi joukossa oli seeproja ja springbokkeja. 

To Golden Gate Highlands!

Highlands

Maastopalon jälkiä.

Vuoristomaisemaa.

Mähän se oon, vuorille matkalla.

Speckled pigeon, eräänlainen kalliokyyhky.

Markus ja vuoret.

Laakson pohjalla virtaavassa purossa oli taskurapuja.

Vielä viimeinen vuorikuva.

Koulu on ihan kohta ohi, viimeinen koe on tiistaina. Seuraava viikonloppu kuluu Markuksen faijan vanhan kaverin kanssa ja sitä seuraavana vuorossa Limpopo! Vähän on varoituksia jo tullut. Limpopo on Etelä-Afrikan villein provinssi ja mm. mustan mamban kotiseutua. Se voi muuten ensimmäisenä vuotenaan kasvaa parimetriseksi ja se on todella nopea ja tunnetusti tappavan myrkyllinen. Myös esimerkiksi puhveleita pitää pusikossa liikkuessa varoa, ne voivat olla todella aggressiivisia ja sille päälle sattuessaan hengen vaarallisia. Haavoittuneen puhvelin jäljittäminen on eräs vaarallisimpia tilanteita josta metsästäjä voi itsensä löytää. Puhveli usein jää odottamaan piilossa jäljittäjäänsä ja teurastaa sen heti tilaisuuden saadessaan. Hyökkäävä puhveli pysähtyy vain välittömästi tappavaan osumaan. Puhveli on osa kuuluisaa ”The Big Five”:a.  Limpopo-joki on antanut nimensä provinssille jolla on rajaa Botswanan, Zimbabwen ja Mosambikin kanssa. Joki on täynnä krokotiileja ja virtahepoja, jotka ovat, kuten teemaan kuuluu, hyvin vaarallisia. Tätä reissua on myös odotettu! Toivottavasti myös nähdään näitä kavereita!

Seuraavan kohteemme rekisterivaakuna.

Afrikan arkea

Kirjoittelusta ja sähköposteihin vastaamisesta on tullut viikko viikolta työläämmän tuntuista. Siksi on taas julkaisussa kestänyt. Kohta tapahtuu taas reippaasti ja se tietty tarkottaa enemmän tarinoita ja (kirjotuspaineita!). Kuvien määrää oon tässä hiljalleen lisänny toivottavasti se on vaan plussaa! Seuraavaksi tosiaan vähän Afrikan arkea.

Tämmönen rukoilijasirkanveijari löyty mun kylvystä.

Niilinkrokotiili

Parin viikon takainen viikonloppu oli todella ”eurooppalainen”. Oltiin Markuksen faijan vanhan kaverin (asunut Etelä-Afrikassa vuosikymmeniä) luona. Paikka oli ihan toisesta maailmasta, suljetulla alueella Johannesburgin pohjoispuolella. Alueen nimi oli Palacejotain ja oli kyllä lievä ero mun normaaleihin Afrikka-hoodzeihin. Myös sää oli sunnuntaina kotoisan harmaa ja sateinen, asia jota ei täällä ennen ole oikein käynyt! Markus ja Volker (isäntämme) ovat molemmat urheilufanaatikkoja. Kävimme yhdellä padolla melomassa. Saatiin vähän valmennusta porukalla ja siitä sitten melomaan, suosittelen! Eräällä saksalaisella urheiluklubilla oli vuorossa Oktoberfest! Ei ihan ensimmäinen juttu minkä luulis Afrikassa oottavan. Joka tapauksessa viikonloppu oli huippu ja antoi varsin erilaisen silmäyksen Etelä-Afrikkaan, sillä varakkaampi väki asuu kaupunkien lomassa omilla suljetuilla ja superturvallisilla asuinalueillaan. Volker perheineen kutsui meidät vuokraamalleen asunnolle Hermanukseen Kapkaupungin lähelle kahdeksi ja puoleksi viikoksi. Iso osa joulukuusta kuluu siellä. Paikka on tunnettu valasbongailustaan ja sieltä on myös hyvä käydä Kapkaupungissa. Unelmien toteutumista olisi myös tiedossa haisukelluksen muodossa. Tarkoitus olisi sukellella valkohaiden kanssa!

Paratiisi muurien takana.

Melonta eli padling on kovaa urheilua.

Melojamestari hommissa. En kaatunu kuin kerran!

German COuntry Club:illa oltiin Oktoberfest jo alotettu kun saavuttiin tenniksen pelailun jälkeen.

Nahkapöksysedät tarjosmuusikin. Lederhosen 4 the win.

Lauantaina matkasimme Pretoriaan, Etelä-Afrikan pääkaupunkiin. Näimme erityisesti afrikaanereille tärkeän Voortrekker-monumentin. Se pystytettiin buurien itään suunnanneiden suurien vaelluksien kunniaksi (1835-1847). Kapkaupungin kulmilla asuneet buurit siirtyivät itään xhosa-kansan kanssa käytyjen sotien ja brittihallintoon kypsymisen seurauksena (britit olivat liittäneet Etelä-Afrikkan lounaisosat imperiumiinsa). He perustivat uusille mustilta kansoilta valloittamilleen alueille pari vapaavaltiota. Monumentti oli aika hienolla paikalla kukkuloidoiden päällä ja sen ympärillä oli pieni game reserve antilooppeineen. Pyörähdimme armeijakaupassa täydentämässä safarivarustusta. Sen jälkeen suuntasimme läheiselle Hartebeestpoort-padolle North West-provinssiin. Patoallas on todella iso ja sitä reunustaa Magalisberg-vuorten rivistö. Paikka oli tosi upea ja oli mukava nähdä taas vähän enemmän vettä, täällä kun on aika kuivaa. Padon vesi on Olifant joesta ja se virtaa mm. Kruger National Parkin läpi.  Syvässä tekojärvessä uiskentelee myös isoja fisuja joita ei tosin päästy kalastelemaan. Tammikuussa mennään mahdollisesti Vaal-joelle (toinen maan isoista joista) vararehtorin kämpälle jossa päästäisiin myös kalastamaan!   Kävimme tekojärven reunalla olevassa käärme- ja eläintarhassa. Ihan perinteistä zoo-settiä sekä hylje- ja käärmeshow. Päästiin pythonia taputtamaan. Päivän loppupuolella olimme erään opettajan luona braai:lla.

Varustetäydennyksen vuoro.

Voortrekker-monument, 40 metriä korkea kivikolossi.

Blesbok:keja Voortrekker-monumentin ympärillä vähän kauempana.

Oli pakko laittaa kuva jaguaarista. Se oli valtava ja upea!

Näistä haukotus-irvistyskuvista vois tehä vaikka kirjan.

Mitä Afrikka olisi ilman leijonia? Tarhassa leijonat ei hirveästi hätkähdytä, mutta kyllä niitä vielä luonnossa nähdään!

Niilinkrokotiileja. Niitä päästään tiirailemaan luonnossa joulukuussa!

Matelijatalon asukas

Puff adder

Egyptin kobra, käärme jolla Kleopatra tappoi itsensä.

Black-necked Spitting Cobra

Hyljeshown päätähti.

Vähän vaihtelua savanniin.

Varsinainen pato.

Vähän "taloudellisesti turvatumpaa" elämää viettävällä kansanosalla oli "ihan kivoja" kämppiä padon reunalla.

Pato oli todella upea.

Hartebeestpoort-pato and Magaliesberg-vuoret.

Patoallas oli todella iso, eikä edes Etelä-Afrikan suurin!

Yhtenä päivänä olimme jälleen tutkimassa lähiympäristöä ja seurasimme läheistä puroa padolle. Nimesimme sen ”Catfish dam:iksi” sillä se oli täynnä kissa- ja muita kaloja. Pieni pato ja sen kyljessä oleva farmi kuuluvat eräille Durbanista (iso satamakaupunki itä-rannikolla, joka, toisin kuin Kapkaupunki, sijaitsee ympäri vuoden lämpimän, Mosambikin-virran lämmittämän upearantaisen meren äärellä) kotoisin oleville afrikaanereille. He tosin kyllästyivät farmielämään ja muuttivat takaisin ja ostin heiltä muutaman leffan ja Dexterin ekan tuotantokauden, kannattaa kattoa! Anyways, kalasteltiin heidän kanssa monneja paljain käsin, jotka uivat matalaan veteen. Me ei sillä kertaa mitään napattu, vaikka monta läheltäpiti-tilannetta olikin, ne fisut oli oikeasti aika isoja. Toinen näistä afrikaanereista oli juuri meitä ennen napannut kolme barberia (kissakalaa) samalla paljain käsin –tyylillä! Kyseisellä farmilla oli näkynyt myös paljon käärmeitä. Etelä-Afrikkalaiset myrkkykäärmeet edustavat vähän kotikyytä järeämpää kaliiperia. Puff adderit (lyhyt ja paksu erittäin vaarallinen adder-heimon käärme) ja myrkkyä sylkevät kobrat olivat pyörineet siellä useampaankin otteeseen. Kyseiset käärmeet voivat helposti tappaa ihmisen yhdellä puraisulla ja etenkin kobrat voivat olla hyvin aggressiivisia. Myrkkyyn on saatavilla vastamyrkkyä, mutta puff adderin purema on tappanut alle puolessa tunnissa joten siinä vaiheessa kun kuulee sen varoitus-sihinän alkaa olla aika myöhäistä. Farmer-kaverimme tappavat ne kohdatessaan, sillä farmilla pyörii myös kylään tulleita varomattomia sukulaiskakaroita. Käärmeet ovat myös kiinnostuneita farmin kanoista. Molemmat lajit luikertelevat myös rottien pesiin, jonka alkuperäisen omistajan ne tappavat sekä syövät ja näin valtaava uuden kotikolon. Pikku projektina mulla ja Markuksella olisi löytää nuo käärmeet.

Maaginen kohta joella, kutojalinnun pesiä roikkumassa veden yllä.

"Catfish dam"

Vasta (käsin)pyydettyjä monneja.

Kovasta yrityksestä huolimatta kalat pysyivät meidän osalta padossa. Ne oli niin liukkaita että vaikka sain kiinni niin karkuunhan ne siitä luikerteli.

Ötökän elämää.

Tästä kiskalta käydään välistä ostamassa ranskiksia. Markus maksamassa ja host-broidi Letlotlo venailee.

Kävimme myös kirkossa, opettajamme halusivat esitellä vähän heidän tapakulttuuriaan. Kyseessä oli joulujuttuja, jotka tässä kelissä tuntuivat todella oudoilta. Lämpötilat nousevat joulukuuta kohti ja täällä on lähes koko oloni ajan ollut hellettä ja aurinkoa. Sateita saatiin enemmänkin pariviikkoa sitten ja nyt on luonto vehreää ja vihreää. Silmä lepää. Käytiin tänään uimassa läheisen ”Buffalo Ranch:in” altaalla.

Joulu keskellä kesää. 

Buffalo Ranch:in pihaa.

Buffalo Ranchin baaripuoli nimensä mukaisella sisustuksella. Päät vasemmalta oikealle: kudu, puhveli sekä Blue Wildebeest.

 Kotipuolessa elämä rullaa kuten ennenkin. Tänään oli myös ensimmäinen skype-puhelu kotiin. Ensimmäinen kerta kun tuli puhuttua suomea läppää tai esimerkkiä enemmän kahteen kuukauteen ja eka kerta kun kuulin sitä! Tuntu aluksi todella oudolta ja kankealta, saa nähä sitten 10 kk päästä! Perheellä ei tosin hirveästi ole varallisuutta ja oli pientä hämminkiä kun luulivat että AFS maksaa meidän ruuat. Eipä muuten ole isompia probleemeja ollut. Välistä jotain pientä kitkaa kun kulttuurierot tulevat vastaan, mutta niistäkin ollaan selvitty. Markuksen kanssa ollaan myös koulutettu vähän perheen koria. Ne kun ei oikein istuakkaan osaa ja ovat aika kurittomia, Brunokin jonka kaverina on yksi parisen kuukautta vanha tiikerinraitainen koiranpentu. Brunon puolella takapihaa oli perjantai-iltana koobra ja yritettiin tänäiltana vähän kattoa josko näkyis. Käytiin Brunon kanssa taas metikössä ja farmin maiden reunalla törmättiin outoon ”lehmien hautausmaahan” paikalla oli ainakin kolmen lehmän jäännokset. Koulussa on menossa koejakso ja välistä on vapaapäiviä kokeiden lomassa. Kirjoitamme afrikaansia vaille kaikki kokeet vaikka läpäisyllä ei ole mitään väliä. Enkku ja Life Orientation ovat olleet helppoja, Life Science meni aika pitkälti ohi. Maanantaina tapasimme muita vaihtareita Clearwaterin valtavalla ostarilla. Vähän tuli myös shoppailtua. Hankimme myös jäsenyydet punttisalille. Seuraavana viikonloppuna suunta kohti Free State-provinssia. Ajelemme ympäriinsä ja käymme mm. Golden Gate Highlands National Parkissa, siitä mahdollisesti jo ensi viikolla. Voikaas hyvin siellä pohjosessa, terkkuja ja kuulemiin!

Luurankoja oli ainakin kolme.

Vähän oon jo shoppaillu ja tavaraa on mukaan tarttunut. Safarikamaa ja vähän kesäsettiä. Arskat tossa etualalla on tosi komeet, handmade in Cape Town ja puuta! Lukemista oon kans vähän hommannut, toinen on ihan safariopas (yhen sellasen oon lukenutkin). Toinen on todella kiinnostava sarvikuonojen salametsästyksestä yms kertova.

Koska Afrikka myös ötökät ovat täällä vähn eri kaliiperia.