Safarien luvattu maa: Krugerin kansallispuisto!

Tällä kertaa juttua Krugerin kansallispuiston matkalta noin kuukausi sitten. Kruger National Park on 2 miljoonan hehtaarin laajuinen suojelualue Etelä-Afrikan koillis-nurkassa. Puisto rajoittuu idässä Mosambikiin. Kruger on Etelä-Afrikan merkittävin kansallispuisto ja koti kaikille tutuille Afrikan eläimille, ja monille tuntemattomillekin! Puistossa elää myös Afrikan tärkein sarvikuonopopulaatio satojen tuhansien muiden eläinten ohella. Majoituimme Krugerin kansallispuiston vieressä Krokotiilijoen varrella Marloth-puistossa. Heti joen takana levittäytyi itse kansallispuisto. Meidänkin puolelta saattoi nähdä joelle juomaan saapuvia eläimiä. Puistomme puolella oli eläimiä kuten kudu- ja impala-antilooppeja, pahkasikoja ja apinoita sekä lintuja. Sinne oli myös kaavoitettu mm. huviloita. Olimme puistossa neljä yötä ja vietimme kaksi päivää Krugerissa. Tässä päivityksessä krediitti suurimasta osasta kuvista menee Markukselle jolla oli seurueen ainoa vähän zoomikykyisempi kamera. Lainailin sitä kyllä eli joukossa minunkin kuvia!



Pahkasikaperhe

Ns daggaboy eli yksinäinen puhvelisonni Krokotiilijoella. Dagga on paikallinen nimitys kannabikselle.



Pumba?

Aroseepra. Mm. vuoriseeprasta erona ruskeat takapuolen "väliraidat". Nippelitietoa.



Joenmutkan kuningas merkitsemässä reviiriään.

"Puskavauva"

Vuokraamassamme talossa oli kattoterassimainen tornirakennelma, josta avautui näkymä joen toiselle puolelle Krugeriin. Talon ympärillä pyöri pahkasikoja, jotka olivat erittäin kesyjä, söivät kädestä ja nukkuivat kuistin alla. Muutkin puiston eläimistä olivat ihmisiin tottuneita joten seeprat ja eri antiloopit päästivät aivan lähelle ja jotkut söivät pahkasikojen tavoin kädestä. Eräänä iltana ollessani jo nukkumassa kuistille tuli kyläilemään myös bush baby:ksi kutsuttu apinamainen suurisilmäinen otus. Se tunnetaan myös nimellä galago ja Suomeksi myös korvamakaki. Se kuuluu puoliapinoihin eikä siis ole mitään sukua oravalle. Se pystyy hyppäämään pari metriä ilmaan paikaltaan. Tällä pienellä pimeän pusikon hiipparilla on kokoa pienen oravan verran. Pusikosta ilmestyi myös antilooppien (duiker ja bushbuck) lisäksi kokoelma erilaisia hyönteisiä joita mökkimme sisävalot vetivät puoleensa. Yhdestä kuva ihan lopussa.


Terassivieraat.

"Mökkimme". Kattotasanne ja pahkasika.

Joidenkin sänkyjen alla on mörköjä. Tässä tapauksessa terassin alla.

Marloth Park:in ja Krokotiilijoen välissä oli vaaralliset eläimet Krugerin puolella pitävä aita jonka varrella kävelessämme näimme mm. puhveleita, virtahepoja ja upeita lintuja. Aidalla on ihan pointtinsa sillä joella on erittäin äkkipikaisten virtahepojen lisäksi ajoittain koko Afrikan vaarallisten eläinten kirjo leijonista norsuihin. Illan pimetessä mitään ei enää voinut nähdä, mutta lämpimässä ja kosteassa yössä kuului leijonien kilometrejä kantavaa etäistä ääntelyä (”uumh-uumh-uumh”). Eräänä iltapäivänä näimme joella kerralla parikymmentä virtahepoa joista yli puolet oli poikkeuksellisesti maalla laiduntamassa. Virtahevot nousevat useimmiten öisin ruokailemaan sillä niiden herkkä iho ei kestä paahtavaa Afrikan aurinkoa sen enempää kuin suomalaisenkaan!

Virtahevot joessa...

...ja virtohevot maalla.

Auringonnousu Krokotiilijoella.



Korii bustard.

Krugerin portit aukeavat kuudelta ja parhaat ajankohdat eläinten etsimiseen ovat aamut ja illat. Keskipäivällä ei yleensä näy juuri mitään, mutta päivän viileämpinä hetkinä eläimet kuljeskelevat enemmän ympäriinsä. Tämän takia lähdimme heti aamusta liikkeelle ollaksemme porteilla aukeamisen aikaan. Näimme norsuja heti puiston puolelle päästyämme. Osa niistä oli aivan automme vieressä. Kävimme suurimassa leirissä ja ajoimme parisataa kilometriä ympäriinsä. Sivuutimme juomapaikkoja ja ylitimme jokia matkatessamme halki savannimaan.  Antilooppien, paviaanien ja seeprojen lisäksi törmäsimme suureen puhvelilaumaan ja useisiin sarvikuonoihin sekä isoihin petolintuihin. Tielle sattui myös kirahvilauma. Näimme yhteensä 13 sarvikuonoa joista 7 yhdellä kertaa! Petoeläimet jäivät ikävä kyllä krokotiileja lukuun ottamatta näkemättä. Kruger ja muut kansallispuistot sekä ”riistareservaatit” ovat kausittaisia. Paras ajankohta on talvella eli kesä- heinäkuussa jolloin vettä on vähän ja lehdistä osa kadonnut. Näkyvyys paranee. Lämpötila on myös siedettävämpi. Kesällä vasoja ja pentuja on ympäriinsä, mutta pusikossa näkyvyys on nolla. Olimme liikkeellä talvikauden kynnyksellä, mutta kasvusto oli vielä turhan vehreää. Toisella kerralla näimme maailman raskaimman lentokykyisen linnun, Korii bustard:in. Sekoitimme 16 kiloisen linnun ensisilmäyksellä strutsinpoikaseen.

Puhvelilauma.



Waterbucks eli "vesiantilooppeja. Sonneille kasvaa suuret sarvet, mutta nämä ovat vielä nuoria.

Norsu ylittämässä tietä. Toisinaan tien tukki mikä milloinkin nelijalkainen.



Gasellikotka. Afrikan kotkista suurin. Vaikuttava.





Leveähuulisarvikuonoja jotka toisinaan kerääntyvät pieniksi ryhmiksi. Ruohikko oli ikävän korkeaa.



Juovagnuu-antilooppivasa

Juovagnuita. Tuttuja Avaran Luonnon seuraajille Serengetistä.



Tyypillinen safariauto.

Erään piknik-paikan laidalla virtasi viattoman näköinen pieni joki, jonka rantaan kävelimme. Hetkessä keskellä parin metrin levyistä jokea läjähti pintaan valtava krokotiili. Ulkonäkö pettää. Ensimmäisen puistovierailun loppupuoli kului kaahatessa reilu sata kilometriä nopeusrajoituksia rikkoen lähimmälle portille. Ne sulkeutuvat kuudelta ja myöhästelijöille ja muille hortoilijoille on luvassa mm. isot sakot. Salametsästyksen torjuntaa siis. Saavuimme portille viittä vaille kuusi. Toinen Krugerin vierailumme ei siis eronnut aikaisemmasta erityisesti ”näkymiltään”. Ajoimme vähän eri reittejä ynnä muuta. Näimme tosin vanhan, yksinäisen ja isosyöksyhampaisen norsusonnin. Sabie-joen varrella näimme juomaan ja vilvoittelemaan tulleita norsuja, seeproja ja kirahveita. Viimeisenä iltana näimme koko taivaanrannan peittävän aavemmaisesti äänettömästi salamoivan trooppisen syklonin. Se oli niin kaukana että ääni ei kuulunut mutta salamat valaisivat pilvet jotka peittivät koko itäisen taivaan.





Kirahvit ja seeprat Sabie-joella. Sabie on tsongaa ja tarkoittaa hiekkaa.



Pikkujoen iso kroko. Niilinkrokotiili.





Norsusonni.



Kirahvit pusikossa.

Kaikki mitä tässä kuvassa näkyy on  osa valtavaa Krugeria. Paino sanalla "valtavaa".

Taustakuvaksikin tiensä löytänyt norsuperhe.



SACP:n vaalijuliste. Google-kuvat.

Läheisessä Bekkersdal-township:issä oli jo viime päivityksessä käsiteltynä vaalipäivänä rajuja mielenosoituksia. Vaalikomitea IEC:n telttoja oli poltettu ja paikalla oli myös armeijan ja poliisin miehistönkuljetusajoneuvoja. Etelä-Afrikan kommunistinen puolue on muuten vielä niinkin voimissaan että sen vaalijulisteita oli vähän joka puolella. Niissä tosin kehotettiin äänestämään ANC:tä ja vedottiin tekemään se mm. Mandelan vuoksi. ANC:llä ja SACP:llä taisi olla joku liitto meneillään. Rustenburgin kaivoskaupungissa ovat platinamainarit menneet lakkoon. Sitä on kestänyt jo neljä kuukautta. Lakkoilu on yleinen työtaistelukeino Etelä-Afrikassa. Sillä on kuitenkin tuhoisia seurauksia mm. edellä mainitun kaupungin taloudelle ja asukkaille sillä lakkoilijoille ei ole tiedossa palkkaa.



Goljathaikara. Siipiväli 2.3 m ja pituutta 1.5 m.

Äänestämässä!

Kävin Pretoriassa Suomen suurlähetystössä äänestämässä! Ääneni antamisen lisäksi pääsin myös puhumaan Suomea ensimmäistä kertaa kasvotusten sitten lähtöni jälkeen. Aluksi Suomen käyttö oli todella kankeaa. Skypeä olen käyttänyt ilman suurempaa hidastelua, mutta tilanne on aika eri. Hoidimme nopeasti äänestyksen alta pois ja parikin lähetystön suomalainen työntekijä esitteli paikkoja. Lähetystöllä oli oma SAUNA! Kysymysten vastausten ja kattavan katsauksen jälkeen lähdimme lähetystöstä Pretorian keskustaan. Pyörähdimme ilmaisessa luonnonhistoriallisessa museossa kaupungintaloa vastapäätä. Niitä ympäröivät slummiutuneet kerrostaloryhmät. Etelä-Afrikassa on tavallista että suurkaupunkien keskusta on aika vaarallinen ja asunnot halpoja. Varakkaampi porukka asuu keskustan ulkopuolella. Safkan noutamisen jälkeen palasimme ”home sweet home” Randfonteiniin.


Haukkuva kudu-emä. Se varoitti vasojaan haukkumalla! Kudu on yksi metsästetyimmistä antiloopeista, mutta siitä huolimatta (ja ostittain siitä johtuen!) yleinen. Sitä oli lautasellani Namibiassa.



Tällä hetkellä ei kudusonnista ole juuri parempaa kuvaa. Nambian matkalla otin pari loistavaa, mutta ne eivät nyt ole saatavilla. Kudusonnilla on suuret spiraaliset sarvet. Jokainen käännös vastaa karkeasti kahta elinvuotta. Useimmat antiloopit elävät noin kymmenen vuotta. Päästäni saa vähän mittakaavaa. Sarvet näyttävät todellisuutta pienemmiltä.

 

Suunnitelmissa julkaista blogitekstejä tiuhaan tahtiin tässä viimeisten viikkojen aikana. Suunnitelma joka tosin taitaa jäädä suunnitteluasteelle. ”Blogioperaation” purkaminen jatkuu kotimaassakin. Koulu loppui minun ja Markuksen osalta Suomen aikataululla viime perjantaina muun koulun valmistautuessa kokeisiin jotka me jätämme väliin. Lomalla tieni vie ensin huomenna kalareissulle Vaal-joella josta Limpopoon pariksi viikoksi riistatilalle ja erään toisen vaihtarin luo. Se jälkeen matkaamme itärannikolle Durbaniin aina lämpimän Mosambikin virran hellimälle rantakohteelle. Sen jälkeen muutama päivä jäähyväisiä ja kotiin paluu. Järjestelin tänään jo mukaan otettavia juttuja ja kävimme aiemmin myymässä mm. onkeni ja Markuksen golf-setin erääseen divariin. Matkojen vuoksi emme ole enää kotona edes kahta viikkoa! Koneen pitäisi kosketta Suomen pintaa 13.7. 17:25. Eli aika paketissa alkaa tämä vaihtarivuosi pikkuhiljaa minunkin osalta olla. Taidan olla ainakin AFS:n puolelta viimeinen Suomeen palaava syksyllä lähteneistä.

Val-ta-va rukoilijasirkka! Vieressä olevasta kahvikupista saa vähän mittakaavaa.

Kuuleko Suomi, täällä Afrikka!

 

Tällä kertaa edellisen päivityksen kirjoittelun lomassa syntynyttä tavaraa, jota karsin pitääkseni pituuden siedettävän mittaisena. Namibian ”roadtrip” on jo ohi ja tulin kotiinkin jo viikko sitten. Sitä ennen olin Markuksen, hänen veljensä, erään opettajan sekä koulun vahtimestarin kanssa game farm:illa Limpopon provinssissa. Sen alueella elelee yli kolmekymmentä sarvikuonoa. Laittelen siitä tarinaa kohtapuoliin. Markuksen perhe saapui tälle Namibian reissulle mukaan. Kävimme heidän kanssaan myös koululla ja kotona. Pääsivät vähän näkemään näitä paikkoja. Oman perheen kanssa teen Etelä-Afrikan matkan mahdollisesti jo ensivuonna! Se on toistaiseksi vielä ihan ideointitasolla, hoidetaan tämä tästä ensin! Markus päätyi yllätysmatkalle Krugerin kansallispuistoon, joten olin viikon verran yksin. Sateiden vaikutus on hiljaa hiipunut ja ruohopaloja on vähän joka puolella, kun vanha ja kuollut ruoho poltetaan, jotta uudelle olisi sateiden jälkeen tilaa. Aikani täällä alkaa olla myös lopuillaan ja viimeaikoina olen kaivannut kotia entistä enemmän. Enää kaksi kuukautta jäljellä! Aina ei täällä oleminen ole suurta herkkua, mutta matkat ja muut piristävät. Arki on kotona Suomessa kiinnostavampaa ja tekemisen mahdollisuuksia on paljon enemmän. Kaikenlaisia asioita olen tullut pohtineeksi. Enemmän loppufiiliksiä sitten myöhemmin. Olen kirjoittanut ja julkaissut kuvia hyvin vähän tapaamisistani ihmisistä ja kavereistani enkä ole maininnut juuri nimiäkään. Otin tällaisen yksityisyyttä suojaavan linjan ja näin on helpompi, kun olisin kuitenkin aina halunnut tarkistaa jokaiselta onko materiaalin julkaisu tai mainitseminen ok. Julkaisen tässä muutaman kuvan kotoa ja ehkä myöhemmin vielä kuvia lähiympäristöstä. Jos googlen street view- matkailu kiinnostaa niin Randfontein ja Westonaria (lisää vielä Gauteng, Johannesburg niin varmasti löytyy) ovat nämä lähimmät kaupungit. Katunäkymää ei alueestani (Randfontein South) ole saatavilla.

Huoneeni. Ikävä kyllä vähän suttuinen kuva. Piti vähän käsitellä että jotain näkyisi.

Tavallinen viikko- ja päivärytmi on aika vakiintunut: herätys kuudelta, kyyti seiskan jälkeen ja puoli kasiksi kouluun. Koulupäivät loppuvat hieman ennen kahta. Oppituntien pituus vaihtelee, mutta lyhyitä ovat, välillä vain reilu puolituntisia (poikkeuspäivinä, yleensä n. 45 min)! Koulujutuista kerroin jo yhdessä aikaisemmista teksteistä vaihtovuoden alkupuolelta (jos kiinnostaa niin käykääpä lukemassa). Kaikki opettajat eivät oppilaita kunnioita ja eräskin opettaja tunki purkan erään oppilaan hiuksiin hänen sitä tunnilla syötyään. Hän joutui ajamaan hiuksensa kokonaan pois. Onneksi ne eivät tosin olleet kovin pitkät ja mustat pojat aika usein ajavat hiukset pois niiden käydessä liian pitkiksi. Myös ruumiillista rankaisemista esiintyy vaikka se onkin laitonta. Silti se on vielä yleistä kouluissa. Koulupäivät ovat aina samanmittaisia. Koulun jälkeen vuorossa pariin kertaan viikossa olevat rugbytreenit tai punttisali (tai suoraan himaan).  Sieltä loppuiltapäivästä kotiin ja läksyjä tekemään tai muuten rentoutumaan. Olen myös välillä vähän auttanut erästä 9 v. host-pikkuveljeäni läksyissä sekä opettanut ja tsempannut lukemaan häneltä kun se ei oikein vielä suju. Se tietenkin synnyttää ongelmia koulun kanssa. Viikonloppuisin järkkäillään useimmiten jotain ohjelmaa ja muuta tekemistä tai nähdään kavereita. Kotona ja sen välittömässä lähiympäristössä ei ”viihdettä” aivan älyttömästi ole. Ollaan myös vähän eristyksissä ja liikkuminen esimerkiksi lähikaupunkeihin on host-isän aikataulujen varassa. Hänen lähtiessä aamulla töihin päästään kyydillä vaikkapa Randfonteiniin, josta (niillä minibussi) takseilla kauemmas. Koulukaverit ovat myös kauempana Westonariassa. Koulu kuitenkin pitää heidät kiireisinä. Iltaisin ollaan aina välillä katsottu mun läppäriltä leffoja tai kaverilta saatuja sarjoja. Sunnuntaisin isommalla vaivalla tehtyä ruokaa ja aamuisin tulee radiosta SeTswanan kielistä kovaäänistä saarnaa, joka on kyllä aika huutoa. Ruokapäivitystä varten olen ottanut kuvia ja se alkaa olla pikkuhiljaa muodostumassa. Julkaisuajasta en vielä mitään lupaa näiden muiden juttujen takia.

  

Wilge-joki

 

Nuori yellow fish. Aika särkimäinen. 

Olimme Tammikuussa Free State:ssa Wilge-joella kalastamassa yellow fish:iä. Yövyimme erään opettajamme vanhempien luona. Ajoimme joelle kalaan bakkie:n lavalla usvaisena varhaisaamuna läpi peltojen. Matkan varrella piikkilanka-aidoilla ja sähkölangoilla istui parinsadan metrin matkalla vieri vieressä satoja pieniä haukkoja, jotka odottelivat aamun kankeuden katoamista ennen päivän metsästystä! Ajoimme lähelle rantapenkkaa, josta laskeuduimme joelle padon alapuolelle.  Joki oli sillä kohtaa varsin matala ja marssimme yllättävän lämpimään veteen. Joen toisella rannalla joukko (oletettavasti) sotho -miehiä (musta Free State:n ja Lesothon alueella asuva kansa) pyydysti kalaa heittoverkoilla. Heitimme koukkumme virtaan ja odotimme. Syöttinä käytimme termiittejä sekä kotitekoista keltaista pap-mönjää. Sateet olivat samentaneet vettä ja silmiinsä luottavien kalojen houkuttelemisesta tuli siksi vaikeaa. Saaliitta emme jääneet vaikka ihan hirmu kehuttaviin määriin ei päästy. Sain yhden nuoren ”keltakalan”, joka oli vielä hopeinen väriltään. Yellow fish on sukua karpille ja sitä voisi luonnehtia lohen ja karpin sekoitukseksi, koska se elää virtaavissa joissa ja on vahva uimari. Koulumme vahtimestari, jonka mukana olimme, sai ison puoleisen monnin, jonka pääsin haavittamaan. Eteläafrikkalaisten monnien (kissakalojen) kehosta lähes kolmasosa on päätä. Kala näytti esihistorialliselta isoine päineen ja pitkine pyrstöineen. Nappasimme myös pieniä kissakaloja. Majapaikassamme söimme aiemmin pyydystettyä kalaa. Sateiden takia kävimme kalassa suunniteltua vähemmän, mutta vapaa-aika kului hyvin vintage-henkisen biljardipöydän ääressä.

Kalapaikkamme.

 

 



Rohtopata tulilla

Host-äitini valmistaa lääkkeitä (muti = perinteinen lääke) erilaisiin vaivoihin ja hän on myös ihan virallinen ”kansanparantaja” (olohuoneen seinältä löytyy todistus). Kun joku tuttavapiiristä on pulassa voi häneltä saada apua. Hänellä on perinteiset reseptit astmaan, flunssaan ja jopa syöpään sekä varmasti moniin muihin. Lääkkeet perustuvat luonnollisiin yrttikasveihin ja suurin osa varmasti toimiikin, mutta tuon syöpälääkkeen suhteen olen lievästi sanottuna aika epäileväinen. Sitä hän valmistaa juuresta, jota kasvaa Botswanassa. Lääkkeillä ei ole mitään tekemistä taikuuden kanssa vaikka usko siihenkin on vielä tällä mantereella voimissaan. Sangoma – poppamiehistä (ja naisista) kiertää paljon tarinoita. He ja vastaavat ovat tärkeä osa monia afrikkalaisia kulttuureja ja heillä on rooli hengellisinä parantajina ja uskonnollisina neuvonantajina. Heillä uskotaan olevan yhteys esi-isiin joilta he saivat voimansa. Heihin liitetään toisinaan myös pimeämpi puoli ja eräskin tapaamani henkilö kertoi että sangoma voi lähettää salaman iskemään uhriinsa ja muuttaa muotoaan esimerkiksi eläimeksi. He voivat myös langettaa kirouksia ja myyvät taikalääkkeitä mitä erilaisimpiin tarkoituksiin. Yksi poskettoman kallis troppi lupaa rikolliselle näkymättömyyden poliisien silmissä! Lähimetsästä oli vuosia sitten löytynyt lasten luita, joiden alkuperäiset omistajat oli ilmeisesti uhrattu mustan magian menoissa. Tapasimme myös metsäpolulla erään miehen, joka oli matkalla läheiselle purolle rukoilemaan ja lataamaan voimiansa. Hänellä oli yllään punainen viitta, jonka selässä oli risti. Tämä on jälleen yksi esimerkki kuinka kristinusko ja perinteiset uskomukset sekoittuvat kiehtovalla tavalla. Tästä kerroinkin ainakin yhdessä aikaisemmassa päivityksessä. Kaikki mustat eivät tietenkään taikuuteen usko, mutta toiset taas ovat sataprosenttisen varmoja. Suosituimmassa iltapäivälehdessä The Daily Sun:issa on lähes joka kerta juttuja erilaisista kirouksista ja muista yliluonnollisista tapauksista muiden päättömien juttujen lisäksi!  Hieman enemmän kouluja käyneen porukan joukossa uskomuksia luulisi olevan huomattavasti vähemmän, mutta myös rikkaat ja vaikutusvaltaisemmatkin käyvät sangomien neuvoja kuulemassa. Onhan heillä perinteisiin rohtoihin yms liittyvää tietotaitoa. Sangomat ovat kuitenkin lähinnä ”hengelisiä parantajia”. Eräässä viiden tähden kylpylässä on oma sangoma, jonka kautta saa mm. perinteisiä hoitoja ja terapioita.

Olohuoneemme

 

 

 

Kasvihuone kotona

 

Shacks

Olemme pikaisesti pyörähtäneet pariin kertaan eräässä town ship:issä host-äidin kyyditettyä tuttavansa kotiinsa. Seuraavana mun oma jaottelu Etelä-Afrikan ”taajama-alueiden” asumuksista. Pyramidin alimpana ovat hökkelikylissä (eli squatter camp:eissä), kaupunkien ja township:pien laidoilla ja ulkopuolella olevat aaltopeltimajat. Köyhimmät asuvat niissä ja osa heistä on peräisin muualta Afrikasta. Maahanmuuttajia on tulvinut maahan sankoin joukoin paremman elämän ja vaurauden toivossa avoimien rajojen läpi. Seuraava porras ovat township:it. Alun perin ne olivat ilmeisesti etenkin apartheidin (=rotuerottelun) aikana mustille luotuja asuinalueita. Niiden olosuhteet vaihtelevat ja osa on hyvinkin siistejä ja vauraita, mutta toiset taas slummimaisia ja hyvin vaarallisia.  Suurin osa taloista on pieniä ja laatikkomaisia, mutta isojakin "lukaaleja" löytyy. Township:pien sisällä on myös eritasoisia alueita. Iso osa maan väestöstä asuu township:eissä. Soweto on kuuluisin parin miljoonan asukkaan township Johannesburgin eteläpuolella. Township:it ovat mustan urbaanin kulttuurin keskuksia ja mm. Kwaito -musiikin alkuperä löytyy sieltä. Valkoiset eivät niissä asu. Iso osa vaihtareista kuitenkin on päätynyt niihin. Monien kaupunkien asukkaista suurin osa voi asua kaupungin ulkopuolisessa township:eissä. Valkoisia on maan väkiluvusta alle kymmenen prosenttia, mutta tietyillä alueilla osuus voi olla hyvinkin suuri, mutta suuret asutuskeskukset ilman valkoisia selittävät tuon kokonaismäärän. Seuraava aste ovat kaupunkien, lähinnä pikkukaupunkien omakotitalot, lähiöt sekä asuinkompleksit ja puolimaaseudulla olevat omakotitalot (jollaisessa minäkin asun). Myös tässä ryhmässä erot ovat suuria. Keskiluokka asuu useimmiten tähän kategoriaan kuuluvissa kodeissa. Huipulla ovat korkeiden muurien, sähkölanka-aitojen ja portinvartijoiden suojaamat ylemmän keskiluokan ja rikkaan väestön asuinalueet. Talot ja alueet ovat hienoja ja siistejä, mutta korkeasta turvallisuudesta joutuu maksamaan reilusti extraa. Rikollisuus on Etelä-Afrikassa valtava ongelma ja tällä tavoin voi maksukykyinen väestönosa voi taata levolliset yöunet. Tämän omatekoisen jaottelun ulkopuolelle putoavat, farmit, perinteiset kylät ynnä muut. Nämä mukaan luetut asumismuodot löytyvät kaikki tästä mun lähikaupunkien alueelta. Aitoja, muureja ja piikkilankaa on kaikkialla. Avoimia pihoja ei juuri näe. Taloja ei täällä ole rakennettu ihan Suomen standardeilla, joten kotona yöllä ja viileinä päivinäkin sisälämpötila putoaa varsinkin näin talvea kohti mentäessä ja siitä on flunssaa joskus tullut. Omaa huonettani viilentää iso väljä ikkuna. Villasukat ja pitkät kalsarit on tulleet nukkumavarustuksen vakioiksi ja nyt myös tuplapeitto! Ja kyllä, otin Afrikkaan mukaan villasukat ja ”mamikset” eikä ole tarvinnut katua! Sisällä on pitänyt laittaa myös enemmän päälle ja kouluunkin olen lähtenyt maksimivarustuksella, sillä vaikka iltapäivät ovatkin lämpimiä ovat aamut viileitä ja istuessa koleissa luokissa tulee helposti kylmä. Suurimmassa osasta luokkahuoneista kaksi sivuseinää ovat lähes kokonaan ikkunoita. Kiva ja valoisa ratkaisu ainakin kesällä, mutta eristyksen uupumisen takia se ontuu kelien käydessä kylmemmiksi.

Katunäkymää läheisessä township:issä.

  

 

 

Kentälle lähdössä.

Maaliskuussa kävin Markuksen kanssa käärmeitä etsimässä. Asiaan kuuluva varustus ja lapio mukana painuimme maastoon muutamaksi tunniksi. Kävimme läpi hylättyjä termiittikekoja ja tällä kertaa tuli tulosta! Kävelimme farmerituttumme maille ja kaivoimme auki pari termiittikekoa ja kuljimme farmin patojen veden takaavalle lähteelle ja sen lähellä olevalla termiittikeolla onnisti ensimmäisen kerran. Avasin kekoa lapiolla ja näimme käärmeen hännän vilahtavan keon labyrinttiin ja yritin sitä nopeasti kaivaa esiin ja vahingossa katkaisin näkymättömissä pakenevan käärmeen lapiolla. Termiittikeot ovat etenkin pinnasta kovia ja lapioniskuille saa antaa vauhtia. Se oli pieni cape centipede-eater. Ikävä kyllä ensimmäisen luonnossa näkemällemme käärmeelle kävi näin huonosti. ”Kapmaan juoksujalkaisten syöjä” ihmiselle harmiton. Se on yleinen ja arka käärme joka viihtyy tyhjissä termiittikeoissa juoksujalkaisia syöden. Ihan läheltä löysimme toisesta pesästä myös toisen samanlaisen, joka kuvien oton ja muun hämmingin jälkeen pääsi vahingoittumattomana takaisin vapauteen. Kävimme läpi pari kekoa ja taas kävi hyvä säkä ja nappasimme vähän isomman red lipped-snake:n. Sekin on lievästi myrkyllinen ja yleinen käärme, mutta kauniin värinen. Termiittikeoista löytyy lähinnä pienempiä käärmeitä sillä muurahaisen kokoisten termiittien kolot eivät ole aivan valtavan isoja, mutta näin ajateltuna isojakin käärmeitä niihin mahtuu! Kävimme taas penkomassa kekoja ennen kuin eräällä lupaavan näköisellä keolla löytyi ensimmäisten lapioniskujen jälkeen uusi cape centipede-eater ja syvemmältä näyttävä ja vähän kookkaampi egg-eater. Se on hämäävästi myrkyllistä night adder:ia matkiva, mutta hampaaton, myrkytön ja harmiton. Se voi kiipeillä puihin ja kykenee nielemään linnunmunat kokonaisena venyvän suunsa avulla. Kävimme myös myöhemmin kekoja koluamassa ja löysimme mm. myrkyllisen garter snake:n.

Pieni garter snake. 

Pikkuhiiri

 
Toisinaan termiittikekoja avatessamme törmäsimme hiirten pesiin, jotka myös käyttävät niitä asumuksinaan. Lapion puhkaistessa pesän katon osa hiiristä singahtaa ulos välittömästi (hyppäävät ihan silmille!) ja kipittää pakoon ja toiset taas jäävät kyhjöttämään sisäpuolelle. Hiiret ovat luonnollisesti ruokaa vähän isommille käärmeille.





Ns. swartkoppie eli mustapää eli cape centipede-eater

Red lipped snake

Tuota reissua seuranneena perjantaina, joka oli yleinen vapaapäivä, olimme kavereidemme kanssa käärmeitä etsimässä ja tämä reissu jätti meidän aikaisemmat näpertelyt aika pahasti varjoonsa. Olimme heti aamusta liikkeellä yli seitsemän tuntia ja nappasimme kahdessa tiimissä liikkuen yli sata käärmettä! Ne edustivat seitsemää lajia. Tässä kohtaa hyvä huomauttaa, että Suomessa tavataan vain kahta lajia (+ Ahvenanmaan harvinainen kangaskäärme)! Kuljimme käärmeitä etsiessämme läpi termiittikekojen täplittämän ruohomaan ja kiertelimme laajalla alueella. Eväinä meillä oli vähän erikoisesti leipää ja sipsejä, mutta kaverit sanoivat että he ottavat niitä aina mukaan tällaisille retkille. Hylätyt termiittikeot aukeavat parhaiten lapiolla tai talikolla. Työkaluilla isketään keon alaosaan josta on helppo vääntää se auki. Löytämistämme käärmeistä osa oli täysin harmittomia, osa lievästi myrkyllisiä ja oli joukossa yksi ihan vaaralliseksikin luokiteltu, se ei kuitenkaan ollut aggressiivinen. Oudoimmat löytämämme käärmeet olivat matokäärmeitä, jotka ovat ylikasvaneen onkimadon näköisiä ilmeisesti sokeita pötkylöitä. Niiden iho on kiiltävä ja täydellisen sileä. Ihan luettelon vuoksi löytämämme käärmelajit: cape centipede-eater, garter snake, egg-eater, worm-snake, aurora house snake, brown house snake ja red lipped snake. Yli puolet löytämistämme oli noita ensiksi mainittuja pieniä mustapäisiä käärmeitä. Garter snake oli löytämistämme käärmeistä myrkyllisin. Se oli vielä pieni poikanen ja mustavalkoraidallinen. Aurora oli kaikista käärmeistä värikkäin. Brown house snake on aika aggressiivinen ja käsitellessä yrittää purra, toisin kuin vaikka aurora. Se ei kuitenkaan ole myrkyllinen, mutta isommat voivat purra kipeästi ja niiden hampaat ovat hyvin terävät. Yksi kaunis, mutta lievästi myrkyllinen red lipped snake pääsi minua näykkäisemään. Jos se olisi kunnolla purrut, olisi se ollut lähinnä tuskaa, mutta ei siitäkään isompaa vaaraa. Hauskimpia käsiteltäviä ovat egg-eater:it eli ne munansyöjäkäärmeet, sillä ne ovat täysin harmittomia, mutta näyttävät vaarallisilta ja yrittävät pelotella häiritsijää. Kaverimme ottivat osan pyydystämistämme käärmeistä mukaan, mikä ei tosin ole ihan laillista. Garter snake tappoi ainakin yhden samassa tilassa pidetyn käärmeen. Tämä reissu päätti ”käärmeviikon”, sillä olimme olleet käärmeitä etsimässä yhteensä viiteen kertaan ja Markus vielä kerran enemmän kahden host-veljemme kanssa. Minä jäin sillä kertaa kotiin tätä kirjoittelemaan. Tästäkin on jo kuukausia! Etenkin monet mustat pelkäävät käärmeitä todella paljon, tosin eivät nämä host-veljet! Eräs koulun henkilökunnasta pitää autossaan muovikäärmettä, joka pitää kuulemma varkaat poissa! 



Päivän saalis. Vaaleamman ruskeat lierot (joukossa yksi tosi vaalea) joilla naamassa vaaleammat reunukset ovat brown house käärmeitä, täplikkäät egg-eater:eita ja vihreät aurora house:ja sekä joukossa tummanruskeita red lipped:ejä.

Porukalla kekoa avaamassa. Kuvassa Markus, Wouter ja Werner.

Kuvan käärme on harmiton egg-eater.

Matokäärme. Pää ja peräpää ovat vilkaisulla lähes identtiset.

Aurora house snake

 







Yksi maisemaa häiritsevistä jätekivivuorista. Niitä on paljon!

Afrikka on erikoista porukkaa täynnä. Yksi loistava esimerkki ovat zamazama:t. Nämä kultavarkaat  saattavat viettää viikkoja maan alla kaivoksessa näpistellen kultaa ja muita kaivannaisia sekä kaupitellen riistohinnoilla kaivostyöläisille salakuljetettuja tuotteita, kuten viinaa. Osa pihistää kultaa sisältävää maa-ainesta vanhoista kaivosten jätekivivuorista, joita kaivokset ovat alkaneet käyttää uudelleen. Työtä varmasti riittää, kotiprovinssini Gauteng on täynnä kaivoksia. Yksin kotipaikkani kohdalta avautuvasta näkymästä erottaa helposti useita kaivoksia ja kaivosten jätekivivuoria.




ANC:n t-paita

Vaalit olivat keskiviikkona ja tarkat tulokset tulivat lauantaina. Ne olivat erityisen tärkeät sillä ne olisivat voineet viimein muuttaa apartheidin kaatumisesta saakka vallassa olleen ANC:n (African National Congress) aseman. Vaalihumu oli ollut käynnissä jo pitkään. Jotain Etelä-Afrikan tämänhetkisestä poliittisesta kentästä kertoo se, että nykyinen varsin vaihtelevaa kansansuosiota nauttiva presidentti Jacob Zuma joka ei ole juuri kouluja käynyt on saanut syytteet raiskauksesta ja korruptiosta ja kaikki tämä vielä ennen kuin hänestä tuli presidentti! Puheensa hän lukee suoraan paperista ja hänellä on useita vaimoja. Valtion rahoilla hän on rakennuttanut itselleen oman ”palatsin”. Hänestä tehdään paljon pilaa ja juttuja kiertää. Hän on myös sanonut, että HIV:n voi pestä suihkussa pois yhdynnän jälkeen! Korruptio rehottaa Etelä-Afrikassa ja liikennepoliisista pääsee kuulemma helpoiten lahjuksella. Nelson Mandela kuului uransa ajan ANC:hen, mutta hänen jälkeensä on taso laskenut. ANC oli varma vaalivoittaja tälläkin kertaa, sillä se nauttii suurta kannatusta etenkin miljoonien köyhien keskuudessa. ANC:tä äänestetään myös uskollisuudesta, historian ja Nelson Mandelan vuoksi (jota ANC ei häpeile hyödyntää). Onhan enemmistön asema maassa parantunutkin ANC:n aikana. Nyt olisi ollut kuitenkin ehkä aika vähän tuulettaa tätä poliittista tilannetta. Tärkein oppositioryhmä DA (Democratic Alliance) on kasvatti suosiotaan.  Se vaikuttaa aika paljon ANC:tä paremmalta. ANC:n asialistalle kuuluu mm. black empowerment-politiikka jossa mustan väestön työ- ja opiskelupaikkojen saantia helpotetaan huomattavasti muiden ryhmien kustannuksella. Politiikalle oli perusteensa varsinkin uuden Etelä-Afrikan alkutaipaleella, mutta nyt sitä ei ehkä enää niin tarvittaisi. DA:lle maan merkittävimmän provinssin, Gautengin, voitto olisi ollut tärkeä, mutta vaikka sen osuus kasvoi ei niin käynyt. Muuan ANC:stä eronnut Julius Malema, joka johti ANC:n radikaalia nuorisojärjestöä Youth League:ta, perusti oman äärivasemmistolaisen puolueensa EFF:n  (Economic Freedom Fighters) ja hän huolestuttaa valkoisen väestön keskuudessa ja Etelä-Afrikalle äärimmäisen huono vaihtoehto. Sen verran mitä olen hänestä kuullut, niin hän ei miltään ruudinkeksijältä vaikuta. Ajaa köyhien asiaa kommunismin periaatteilla, mutta nauttii itse Breitling-kelloista nopeista autoista? Hänen puolueellaan on paljon lupauksia mm. asunnoista ja ilmaisesta koulutuksesta ja niin edelleen. Kävi vähän mielessä, että millähän rahoilla nämä lupaukset pidetään. Hänen sanomansa vetoaa etenkin vähempiosaisiin. Eräs uskomattomimpia ANC:n tempauksia oli Nelson Mandelan muistotilaisuudessa Soccer City:ssä (FNB –stadionilla) ollut viittomakielen tulkki. Paljastui että tulkki oli täysi huijari ja oli tunteja sählännyt omia merkkejään. Sielläkin puolella maailmaa uutisoitiin tästä. ANC-hallitusta on toistuvasti syytetty korruptiosta. ANC temput on mahdollistanut vahvan opposition puute. Tämä tilanne ei ikävä kyllä juuri muuttunut. Aivan liian monet äänioikeutetut jättivät äänestämättä kokonaan. Monet jotka eivät ANC:stä pidä jättävät äänestämättä sen sijaan että äänestäisivät jotakin oppositiopuoluetta. Äänestämistä hankaloittaa rekisteröitymiskäytäntö sillä äänioikeutettuja vaaditaan rekisteröitymään etukäteen. Etenkin nuorten joukossa äänestysprosentti jäi hyvin alhaiseksi. Asenne on vähän ”miksi sitä turhaan, ANC voittaa kuitenkin”. Niinhän siinä kävi, mutta tilanne olisi voinut olla toinen. ANC keräsi suurimman äänisaaliin (62.15%), sitä seurasi DA (22.23%)  ja kolmantena EFF (6.35%). ANC säilytti ylivoimaisen asemansa vaikka perustuslakia muuttamaan tarvittavaa  2/3 enemmistöä sillä ei nyt näyttäisi parlamentissa olevan. Huolestuttavasti vaalien kuluessa paljastui vaalivilpiltä haiskahtavia temppuja. Esimerkiksi DA:lle annettujen äänien äänestyslipukkeita löytyi maastoon heivattuna. Vaalit järjestävä komitea IEC kuitenkin vakuutti, että nuo äänet oli jo laskettu eikä vaikutusta lopputulokseen pitäisi olla. Toivottavasti asia on näin. Osallistuin vaaleihin käymällä host-vanhempieni kanssa lähimmällä äänestyspaikalla katsomassa miten homma toimii.  "Matkamuistoksi" sain ANC:n t-paidan! Aion myös äänestää tulevissa Eurovaaleissa. Ulkomaiden ennakkoäänestyspäivät ovat ensiviikolla. Sitä varten hankkiudun Pretoriaan Suomen suurlähetystöön!

Vaalipaikka oli läheisellä farmilla.

Namibian matka on tosiaan jo ohi. Pyörimme hetken Etelä-Afrikan puolella ennen kun suuntasimme varsinaisesti Namibiaan. Tällä reissulla kului reilu pariviikkoa! Matkalla kiersimme Namibian perusteellisesti ja kävimme useissa kansallispuistossa ja muissa kohteissa! Näimme ja koimme paljon. Siitä kertovaa päivitystä saatte kyllä odotella, mutta kuvia ja tarinaa tulee olemaan paljon! Aika alkaa pikkuhiljaa olla lopuillaan ja tässä lähinnä yritän nähdä kavereita ja järjestää mahdollisimman paljon ohjelmaa vielä kun voin!  Vähän ristiriitaiset fiilikset jo! Koti on ollut mielessä entistä enemmän etenkin tunnelman ollessa alhaalla. Välillä on tuntunut, että kiintiö alkaa olla täysi. Silloin on hyvä ajatella kaikkia positiivisia kokemuksia matkan varrelta. Mukava on kuitenkin tulla kotiin kaiken tämän jälkeen.


Mitä löytyi? Käärmeen kokoinen tuhatjalkainen!