Safarien luvattu maa: Krugerin kansallispuisto!

Tällä kertaa juttua Krugerin kansallispuiston matkalta noin kuukausi sitten. Kruger National Park on 2 miljoonan hehtaarin laajuinen suojelualue Etelä-Afrikan koillis-nurkassa. Puisto rajoittuu idässä Mosambikiin. Kruger on Etelä-Afrikan merkittävin kansallispuisto ja koti kaikille tutuille Afrikan eläimille, ja monille tuntemattomillekin! Puistossa elää myös Afrikan tärkein sarvikuonopopulaatio satojen tuhansien muiden eläinten ohella. Majoituimme Krugerin kansallispuiston vieressä Krokotiilijoen varrella Marloth-puistossa. Heti joen takana levittäytyi itse kansallispuisto. Meidänkin puolelta saattoi nähdä joelle juomaan saapuvia eläimiä. Puistomme puolella oli eläimiä kuten kudu- ja impala-antilooppeja, pahkasikoja ja apinoita sekä lintuja. Sinne oli myös kaavoitettu mm. huviloita. Olimme puistossa neljä yötä ja vietimme kaksi päivää Krugerissa. Tässä päivityksessä krediitti suurimasta osasta kuvista menee Markukselle jolla oli seurueen ainoa vähän zoomikykyisempi kamera. Lainailin sitä kyllä eli joukossa minunkin kuvia!



Pahkasikaperhe

Ns daggaboy eli yksinäinen puhvelisonni Krokotiilijoella. Dagga on paikallinen nimitys kannabikselle.



Pumba?

Aroseepra. Mm. vuoriseeprasta erona ruskeat takapuolen "väliraidat". Nippelitietoa.



Joenmutkan kuningas merkitsemässä reviiriään.

"Puskavauva"

Vuokraamassamme talossa oli kattoterassimainen tornirakennelma, josta avautui näkymä joen toiselle puolelle Krugeriin. Talon ympärillä pyöri pahkasikoja, jotka olivat erittäin kesyjä, söivät kädestä ja nukkuivat kuistin alla. Muutkin puiston eläimistä olivat ihmisiin tottuneita joten seeprat ja eri antiloopit päästivät aivan lähelle ja jotkut söivät pahkasikojen tavoin kädestä. Eräänä iltana ollessani jo nukkumassa kuistille tuli kyläilemään myös bush baby:ksi kutsuttu apinamainen suurisilmäinen otus. Se tunnetaan myös nimellä galago ja Suomeksi myös korvamakaki. Se kuuluu puoliapinoihin eikä siis ole mitään sukua oravalle. Se pystyy hyppäämään pari metriä ilmaan paikaltaan. Tällä pienellä pimeän pusikon hiipparilla on kokoa pienen oravan verran. Pusikosta ilmestyi myös antilooppien (duiker ja bushbuck) lisäksi kokoelma erilaisia hyönteisiä joita mökkimme sisävalot vetivät puoleensa. Yhdestä kuva ihan lopussa.


Terassivieraat.

"Mökkimme". Kattotasanne ja pahkasika.

Joidenkin sänkyjen alla on mörköjä. Tässä tapauksessa terassin alla.

Marloth Park:in ja Krokotiilijoen välissä oli vaaralliset eläimet Krugerin puolella pitävä aita jonka varrella kävelessämme näimme mm. puhveleita, virtahepoja ja upeita lintuja. Aidalla on ihan pointtinsa sillä joella on erittäin äkkipikaisten virtahepojen lisäksi ajoittain koko Afrikan vaarallisten eläinten kirjo leijonista norsuihin. Illan pimetessä mitään ei enää voinut nähdä, mutta lämpimässä ja kosteassa yössä kuului leijonien kilometrejä kantavaa etäistä ääntelyä (”uumh-uumh-uumh”). Eräänä iltapäivänä näimme joella kerralla parikymmentä virtahepoa joista yli puolet oli poikkeuksellisesti maalla laiduntamassa. Virtahevot nousevat useimmiten öisin ruokailemaan sillä niiden herkkä iho ei kestä paahtavaa Afrikan aurinkoa sen enempää kuin suomalaisenkaan!

Virtahevot joessa...

...ja virtohevot maalla.

Auringonnousu Krokotiilijoella.



Korii bustard.

Krugerin portit aukeavat kuudelta ja parhaat ajankohdat eläinten etsimiseen ovat aamut ja illat. Keskipäivällä ei yleensä näy juuri mitään, mutta päivän viileämpinä hetkinä eläimet kuljeskelevat enemmän ympäriinsä. Tämän takia lähdimme heti aamusta liikkeelle ollaksemme porteilla aukeamisen aikaan. Näimme norsuja heti puiston puolelle päästyämme. Osa niistä oli aivan automme vieressä. Kävimme suurimassa leirissä ja ajoimme parisataa kilometriä ympäriinsä. Sivuutimme juomapaikkoja ja ylitimme jokia matkatessamme halki savannimaan.  Antilooppien, paviaanien ja seeprojen lisäksi törmäsimme suureen puhvelilaumaan ja useisiin sarvikuonoihin sekä isoihin petolintuihin. Tielle sattui myös kirahvilauma. Näimme yhteensä 13 sarvikuonoa joista 7 yhdellä kertaa! Petoeläimet jäivät ikävä kyllä krokotiileja lukuun ottamatta näkemättä. Kruger ja muut kansallispuistot sekä ”riistareservaatit” ovat kausittaisia. Paras ajankohta on talvella eli kesä- heinäkuussa jolloin vettä on vähän ja lehdistä osa kadonnut. Näkyvyys paranee. Lämpötila on myös siedettävämpi. Kesällä vasoja ja pentuja on ympäriinsä, mutta pusikossa näkyvyys on nolla. Olimme liikkeellä talvikauden kynnyksellä, mutta kasvusto oli vielä turhan vehreää. Toisella kerralla näimme maailman raskaimman lentokykyisen linnun, Korii bustard:in. Sekoitimme 16 kiloisen linnun ensisilmäyksellä strutsinpoikaseen.

Puhvelilauma.



Waterbucks eli "vesiantilooppeja. Sonneille kasvaa suuret sarvet, mutta nämä ovat vielä nuoria.

Norsu ylittämässä tietä. Toisinaan tien tukki mikä milloinkin nelijalkainen.



Gasellikotka. Afrikan kotkista suurin. Vaikuttava.





Leveähuulisarvikuonoja jotka toisinaan kerääntyvät pieniksi ryhmiksi. Ruohikko oli ikävän korkeaa.



Juovagnuu-antilooppivasa

Juovagnuita. Tuttuja Avaran Luonnon seuraajille Serengetistä.



Tyypillinen safariauto.

Erään piknik-paikan laidalla virtasi viattoman näköinen pieni joki, jonka rantaan kävelimme. Hetkessä keskellä parin metrin levyistä jokea läjähti pintaan valtava krokotiili. Ulkonäkö pettää. Ensimmäisen puistovierailun loppupuoli kului kaahatessa reilu sata kilometriä nopeusrajoituksia rikkoen lähimmälle portille. Ne sulkeutuvat kuudelta ja myöhästelijöille ja muille hortoilijoille on luvassa mm. isot sakot. Salametsästyksen torjuntaa siis. Saavuimme portille viittä vaille kuusi. Toinen Krugerin vierailumme ei siis eronnut aikaisemmasta erityisesti ”näkymiltään”. Ajoimme vähän eri reittejä ynnä muuta. Näimme tosin vanhan, yksinäisen ja isosyöksyhampaisen norsusonnin. Sabie-joen varrella näimme juomaan ja vilvoittelemaan tulleita norsuja, seeproja ja kirahveita. Viimeisenä iltana näimme koko taivaanrannan peittävän aavemmaisesti äänettömästi salamoivan trooppisen syklonin. Se oli niin kaukana että ääni ei kuulunut mutta salamat valaisivat pilvet jotka peittivät koko itäisen taivaan.





Kirahvit ja seeprat Sabie-joella. Sabie on tsongaa ja tarkoittaa hiekkaa.



Pikkujoen iso kroko. Niilinkrokotiili.





Norsusonni.



Kirahvit pusikossa.

Kaikki mitä tässä kuvassa näkyy on  osa valtavaa Krugeria. Paino sanalla "valtavaa".

Taustakuvaksikin tiensä löytänyt norsuperhe.



SACP:n vaalijuliste. Google-kuvat.

Läheisessä Bekkersdal-township:issä oli jo viime päivityksessä käsiteltynä vaalipäivänä rajuja mielenosoituksia. Vaalikomitea IEC:n telttoja oli poltettu ja paikalla oli myös armeijan ja poliisin miehistönkuljetusajoneuvoja. Etelä-Afrikan kommunistinen puolue on muuten vielä niinkin voimissaan että sen vaalijulisteita oli vähän joka puolella. Niissä tosin kehotettiin äänestämään ANC:tä ja vedottiin tekemään se mm. Mandelan vuoksi. ANC:llä ja SACP:llä taisi olla joku liitto meneillään. Rustenburgin kaivoskaupungissa ovat platinamainarit menneet lakkoon. Sitä on kestänyt jo neljä kuukautta. Lakkoilu on yleinen työtaistelukeino Etelä-Afrikassa. Sillä on kuitenkin tuhoisia seurauksia mm. edellä mainitun kaupungin taloudelle ja asukkaille sillä lakkoilijoille ei ole tiedossa palkkaa.



Goljathaikara. Siipiväli 2.3 m ja pituutta 1.5 m.

Äänestämässä!

Kävin Pretoriassa Suomen suurlähetystössä äänestämässä! Ääneni antamisen lisäksi pääsin myös puhumaan Suomea ensimmäistä kertaa kasvotusten sitten lähtöni jälkeen. Aluksi Suomen käyttö oli todella kankeaa. Skypeä olen käyttänyt ilman suurempaa hidastelua, mutta tilanne on aika eri. Hoidimme nopeasti äänestyksen alta pois ja parikin lähetystön suomalainen työntekijä esitteli paikkoja. Lähetystöllä oli oma SAUNA! Kysymysten vastausten ja kattavan katsauksen jälkeen lähdimme lähetystöstä Pretorian keskustaan. Pyörähdimme ilmaisessa luonnonhistoriallisessa museossa kaupungintaloa vastapäätä. Niitä ympäröivät slummiutuneet kerrostaloryhmät. Etelä-Afrikassa on tavallista että suurkaupunkien keskusta on aika vaarallinen ja asunnot halpoja. Varakkaampi porukka asuu keskustan ulkopuolella. Safkan noutamisen jälkeen palasimme ”home sweet home” Randfonteiniin.


Haukkuva kudu-emä. Se varoitti vasojaan haukkumalla! Kudu on yksi metsästetyimmistä antiloopeista, mutta siitä huolimatta (ja ostittain siitä johtuen!) yleinen. Sitä oli lautasellani Namibiassa.



Tällä hetkellä ei kudusonnista ole juuri parempaa kuvaa. Nambian matkalla otin pari loistavaa, mutta ne eivät nyt ole saatavilla. Kudusonnilla on suuret spiraaliset sarvet. Jokainen käännös vastaa karkeasti kahta elinvuotta. Useimmat antiloopit elävät noin kymmenen vuotta. Päästäni saa vähän mittakaavaa. Sarvet näyttävät todellisuutta pienemmiltä.

 

Suunnitelmissa julkaista blogitekstejä tiuhaan tahtiin tässä viimeisten viikkojen aikana. Suunnitelma joka tosin taitaa jäädä suunnitteluasteelle. ”Blogioperaation” purkaminen jatkuu kotimaassakin. Koulu loppui minun ja Markuksen osalta Suomen aikataululla viime perjantaina muun koulun valmistautuessa kokeisiin jotka me jätämme väliin. Lomalla tieni vie ensin huomenna kalareissulle Vaal-joella josta Limpopoon pariksi viikoksi riistatilalle ja erään toisen vaihtarin luo. Se jälkeen matkaamme itärannikolle Durbaniin aina lämpimän Mosambikin virran hellimälle rantakohteelle. Sen jälkeen muutama päivä jäähyväisiä ja kotiin paluu. Järjestelin tänään jo mukaan otettavia juttuja ja kävimme aiemmin myymässä mm. onkeni ja Markuksen golf-setin erääseen divariin. Matkojen vuoksi emme ole enää kotona edes kahta viikkoa! Koneen pitäisi kosketta Suomen pintaa 13.7. 17:25. Eli aika paketissa alkaa tämä vaihtarivuosi pikkuhiljaa minunkin osalta olla. Taidan olla ainakin AFS:n puolelta viimeinen Suomeen palaava syksyllä lähteneistä.

Val-ta-va rukoilijasirkka! Vieressä olevasta kahvikupista saa vähän mittakaavaa.