maanantai 14. lokakuuta 2013

Avaraa Luontoa

Viime torstaina oli mun Etelä-Afrikka-elämyksen 1kk ”anniversary” ja tarkoitus oli siihen mennessä jotain kirjoitella, mutta kuten aina, julkaisu myöhästyi. Jälleen kerran on tapahtunut älyttömästi! Mukana on ollut aivan loistavia hetkiä joista kelpaa heittää legendaa.

Weston!
Koulu alkoi viimein pari viikkoa sitten. Uusi kouluni on Westonaria High School. Koulusysteemi on hyvin englantilainen. Käytössä on koulupuku, ”uniform”, joka helpottaa arkea älyttömästi. Joka päivä samalla tyylillä mennään, ei valinnan vaikeutta, ja kaikenlisäksi koulupuku näyttää hyvältä. Kraka kaulassa joka päivä. Mulla koulupukuun kuuluu neljä paria koulusukkia, kolme valkoista kauluspaitaa, pari valkoista alus t-paitaa, parit suorat housut, neule, pullover, lippis, kraka, koulukengät ja kohta käyn hommaamassa koulun bleiserin. Koulu vaikuttaa tosi mukavalta ja koulun rehtori Mr. Fischer on Etelä-Afrikan asiantuntija, joka on jo lupautunut kierrättämään meitä ympäri maata. Joulukuulle on jo buukattu Kruger National Parkin matka! Maailmankuulu valtavan kokoinen luonnonpuisto, josta löytyy kaikki tunnetut Afrikan eläimet. Listassa oli muitakin aivan käsittämättömän upeita paikkoja, top10 onnekkaimmat vaihtarit ei kuulosta liioittelulta!

Päivä alkaa.

Vähän kevennetty koulupuku.
Jokapäiväiinen perusvarustus.



Bilsan luokka.

Labor Omnia Vincit
Päivä alkaa ”in register class” (ns. valvontaluokka/ryhmänohjaus) rukouksella ja joskus myös päättyy rukoukseen. Koulu alkaa klo 8 mutta portit suljetaan 7:30 joten paikalla pitää olla ajoissa. Herätys on aamulla kuudelta ja koulukyyti minibussi-taksi saapuu vähän yli seiskan. Registerin jälkeen on ensimmäinen ”period”, oppitunti, ja niitä on useimmiten kaiken kaikkiaan neljä ennen pitkää reilusta puolesta tunnista reiluun tuntiin kestävään välkkään, joka onkin sitten ainoa. Tuntien välissä vain siirrytään luokasta toiseen. Tunteja on kaiken kaikkiaan 7 päivässä joista yksi on kaksoistunti, joten lähes kaikkien aineiden kaikki kirjat pitää roudata joka päivä mukana, vähemmästäkin alkaa reppu painaa. Oppitunnit ovat 30-45min pitkiä eli välistä tosi lyhyitä ainakin verrattuna lukion 75min oppitunteihin. Mun puolelta syysteemi ei ihan huippupisteitä saa, roudattavaa on paljon ja tunneilla opetus jää aika lyhyeksi. Koulupäivän aikataulut vaihtelevat usein. Kouluruokailua ei ole vaan pitkällä ruokavälkällä koulun ”tuck shop” on auki, sieltä ei oikeestaan kunnon safkaa saa, vaan sipsit-donitsi-hodari-limppari-linjalla mennään. Saa sieltä salaattia ja voileipiä yms ja vettäkin, mutta ollaan ruvettu ottamaan himasta lounasboksit messiin. Vähän on totuttelemista kevyempään ruokarytmiin. Koulussa ollaan Markuksen kanssa julkkiksia ja muutenkin, koska vaihtarius ei ole kovin yleistä täälläpäin, ollaan astetta spesiaalempia. Montakohan kertaa on jo mun numeroa kysytty? Etenkin alku oli tosi kiireistä tyyliä sata nimeä uutta nimeä ja tuttavuutta per päivä. En tosin muista lähes yhtäkään, kasvot tosin, niissä oon hyvä. Kieltämättä nimien unohtaminen on vähän noloa, mutta täysin ymmärrettävää ainakin silloin kun kyseessä on joku oikeasti afrikkalainen nimi. Vaikea muistaa jos jo lausuminen on haaste. Setswanasta on tullut monien inside läppien lähde.


Akaasia

Brunon kanssa lenkille lähdössä.
Koulun kanssa kävimme jo yhdellä retkellä. Kohteena oli Sun Cityn vankila, virallisesti Johannesburg Correctional Services Centre. Kameraa ei mulla sääntöjen vuoksi ollut mukana joten kuvia sieltä mulla ei ole. Se on Eteläisen-Afrikan suurimpia vankiloita ja tosi ”houkuttelevan” näköinen linnoitus. Tieto siitä,  mitä tapahtuu miesten puolella yöllä ei lisännyt halua päätyä sinne. Ne ”vankila, suihku & saippua”-vitsit on karua todellisuutta siellä. Yöllä selleissä, joissa on tilaa n. kolmelle kymmenelle vangille, mutta joihin on majoitettu vankiloiden täyttymisen vuoksi 150 vankia, tapahtuu asioita joita edes vartijat eivät halua tietää. Sellit suljetaan kahdelta aamulla ja suurin osa vartijoista lähtee kotiin kaiketi neljän aikaan. Yövuorossa partioivat vartijat tsekkaavat lähinnä sen että kukaan ei yritä livistää. Vangit laulavat peittääkseen toisten puuhat uuden tulokkaan kanssa. Tosiasia on, että vankilasta lähdetään aidsin kanssa. Aamulla uhrin on turha vasikoida kenellekään, koska a) tekijät eivät jää kiinni ja b) vasikoilta lähtee henki. Nämä faktat olivat lievästi sanottuna järkyttäviä. Kaiken kaikkiaan retki oli tosi kiinnostava ja siellä tuli esille eteläafrikkalaisen oikeusjärjestelmän kovuus. Yksi alle parikymppinen nainen istui (naisten puolella) kolmen vuoden tuomiota daggan (pilven) polttelusta. Päästiin kuuntelemaan vankien juttuja ja kyselemään vähän. Eräskin entinen huumemiljonääri, joka kärähti salakuljettaessaan huumeita tappamansa miehen ruumiissa, kertoi meille tarinansa. Oltiin myös samassa pienessä kopissa murhaajan kanssa.



Hollywood 
Kotitalon lähellä on eukalyptus-metsä jossa ollaan pyöritty Brunon kanssa pariinkin kertaan. Sen kanssa oon myös alkanut lenkillä käymään. Fiilis oli kuin safarilla ja on jotenkin surrealistista olla oikeasti Afrikassa! Metsikön ympärillä on aukeaa ruohomaata, jota esiintyy lähes kaikkialla (metsät ovat todella harvassa). Heinikon seassa on runsaasti termiittipesiä. Ne ovat punaruskeita kivikovia kekoja jotka saisi kyllä rikki, kun käyttää vähän väkivaltaa ja kättä pidempää. Koska alueella on kuivaa, maastopalot ovat suht yleisiä. Metsässä oli maa mustana useassakin paikkaa. Ensimmäisen nelistään (minä, Markus, Letlotlo ja Bruno) suorittamamme tutkimusmatkan loppupuolella saavuimme vanhan kaivosalueen laidalle. Kiipesin ensimmäisenä harjanteelle, joka oli avolouhokselta tuotua kivimurskaa. Edessä oli huikea näky. Kaivosalue, avolouhos, jonka pohja oli täynnä kirkasta vettä! Ilmalla oli siinä vaiheessa päivää lämpöä kolmenkymmenen asteen nurkilla. Huusin muut paikalle ja juoksimme kaikki alas ja heti, kun vaatteista päästiin, oltiin jo uiskentelemassa. Paratiisi. Kaivoksen vesi oli vähän suolaista mikä oli kyllä odotettavissa. Toivottavasti siinä ei mitään raskasmetalleja tai muita myrkkyjä ollut, mutta siitäkin kuopasta oltiin varmaan aikanaan kultaa haettu. Provinssini nimi Gauteng on SeTswanan sana ja tarkoittaa kullan paikkaa. ”Altaamme” kivet olivat todella teräviä (kintut kiittää) ja ympärillämme kohoavat jyrkät rinteet olivat täynnä irtolohkareita. Joka tapauksessa, loistava päivä!


Siellä oon, kaverina Bruno!

Kaivoslampi.

Eukalyptusmetsää

Termiittikeko ja safarimeno.
Osallistuimme myös yhdeksän tunnin yö maratonille, joka järjestettiin syövän hyväksi. Se ei ollut ihan tavallinen juoksulenkki vaan iso tapahtuma, jossa joukkueen jäsenet juoksivat yksi kerrallaan kierroksen tai pari. Loput ajasta nautittiin tunnelmasta ja siinä sivussa myös braai.


Yömaratonitempaus
Lauantaina oltiin myös ihan oikealla safarilla. Markuksen synttäreiden kunniaksi kävimme lähellä olevassa Krugersdorpin Game Reservessä (ns. villieläinpuisto). Alueella liikuttiin omalla autolla ja olimme liikkeellä kolmistaan, minä Markus ja host-isämme. Kiertelyn aikana bongasimme kirahveja, monenlaisia antilooppeja (gnu, impala, red hartebeest, springbok jne.), leijonia, seeproja, apinoita, virtahepoja, strutseja ja erilaisia muita lintuja! Kielto ”älä poistu autosta” selvisi oikeastaan vasta poistuttaessa alueelta. Saatiin kuitenkin upeita kuvia ja päästiin todella lähelle useimpia elukoita. Oikeastaan vain suuremmat antilooppilaumat halusivat vaihtaa maisemaa niitä lähestyessämme. Pienemmät (ja kesymmät) eivät meistä niin välittäneet. Pääsin taputtelemaan leijonaa, tosin verkkoaidan läpi mutta kuitenkin! Leijonat olivat omalla suljetulla alueellaan, joten autosta poistumisella leijona-alueen ulkopuolella ei todellista vaaraa ollut. Varsinkin kun useimmat otukset lähtivät liian lähelle tultaessa lipettiin vaikka niillä ei olisi ollut mitään vaikeuksia pistellä meitä palasiksi. Kuulimme eräästä kiinalaismiehestä, joka (tosin eri paikassa) oli halunnut ottaa kuvan puun alla keskipäivän kuumuutta pakoilevien leijonien kanssa. Toivottavasti kuvasta tuli hyvä sillä ne leijonat ihan oikeasti söi sen idiootin. Kirahvit päästivät lähimmäksi (leijonia luukuun ottamatta) ja lähestyimme niitä jalkaisin. Kirahvit pällistelivät meitä näpsiessämme niistä kuvia. Liian lähelle tultaessa ne lähtivät pakoon ja ajoimme niitä takaa juosten! Sinänsä koomista kun niitä oli neljä ja meitä kaksi ja jokaisella pää yli kolmessa metrissä ja painoa varmaan parin lehmän verran, etenkin kirahviporukan uros oli massiivinen. Gnut ja muut antiloopit olivat tosi hermoheikkoja vaikka varsinkin gnut on aika petojen näkösiä. Ne livistivät heti kun saivat automme kiikariin, no ei ihan mutta melkein. Seeproja oli ihan pari gnuiden seassa.

Strutsipari

Antilooppeja eli bokkeja oli montaa lajia. Kuvassa waterbuck.

Pari jellonaa oli häkissä ja loput aidatulla 100 hehtaarin erityisalueella, etteivät söisi muita otuksia.

Lazy ass lions.
Savannia ja alueen läpi kulkenut joki.

Gnu-antilooppi eli Wildebeest. Tarkemmin vielä Black Wildebeest, mm sarvet on erilaiset Blue Wildebeestiin verrattuna.
Kirahvit tykkäävät pällistellä.

Uskollinen pickuppimme keskellä savannia.


Seepra

Game Reserve:n pohjoisosissa oli vähän isompia antilooppilaumoja.

Virtahevot uimassa.

Red hartebeest porukka.


Impala-antilooppi. Oli tosi lähellä autoa.


Sunnuntaina suuntasimme reksin johtaman porukan mukana Groot Maricoon. Keskellä North West provinssin (provinssit 2/9) maaseutua korkean ruovikon sisällä olevalle lammelle Maricon silmälle. Se ei ollut ihan tavallinen mesta. ”Lampi” on Marico-joen alkulähde ja sitä ympäröi lumpeiden rengas. Keskellä lampea on todella syvä syvänne ja koska vesi oli kristallin kirkasta (kirkkaampaa kuin koskaan näkemäni) pohja näkyi niin selvästi kuin nyt vaan mahollista. Vesi oli myös juomakelpoista ja hyvän makuista. ”Silmän” jälkeen ajoimme kauemmas joelle eräälle farmille. Uimme sielläkin, tällä kertaa ihan itse joessa. Veden pinta oli aika alhaalla ja koskessa ei ollut paljoa vettä koska sateet ovat myöhässä. Uinnin jälkeen safkasimme braai(eteläafrikkalainen grillailu)-ruokaa. Ajellessamme näimme paviaanin, gnuita, kirahveja ja antilooppeja. Näiden lisäksi farmilla pyöri pieniä apinoita.


Etelä-Afrikan pienin antilooppi, steenbok. Ison kissan kokoluokkaa.

Kutojalinnun pesiä.

Groot Maricon "Oog" -silmä.
Keskikohdan syvänne.

Valtava eukalyptus.

Näkymä joelle.

Kosken pinta oli kuivuuden vuoksi alhaalla.

Viikonloppu oli loistava ja pääsimme nyt ekaa kertaa tsiigailemaan ihan kunnolla Afrikan elukoita. Matkoja tullaan tekemään enemmänkin joten niistä sitten tulevaisuudessa. Ja toi braai tulikin tossa jo mainittua joten sapuskoista kohta lisää. Sala sentle!

Auringonlasku ja teurastamo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti