Auringonnousuun

Protea, Etelä-Afrikan kansalliskukka.

Tämän jutun aiheena olisi viimein se jo ennen joulua ollut Mpumalangan reissu. Loma oli alkanut virallisesti 4. joulukuuta (vaikka koulusta oltiin oltu poissa jo pari viikkoa) todistusten noutamisen myötä. Tuli oikeastaan ihan hyvät arvosanat vaikka en yhteenkään kokeeseen valmistautunut ja ne käsittelivät koko vuoden settiä ja ennen kokeita oltiin oltu koulussa ihan hetki. Läpäisin ihan virallisesti vaikka niillä numeroilla ei mitään väliä ollut. Afrikaansia me ei tosin kirjoitettu. Itse asiassa tuli niinkin hyvät arvosanat, että pääsin keskiarvollani parhaan kymmenen joukkoon! Tämä selvisi ihan vähän aikaa sitten. Sain "top 10 academic"-merkin, jonka voin kiinnittää koulupukuuni. Mun luokka-asteen taso ei tainnu olla ihan parasta mahdollista. Näin helmikuussa oon jo uuden luokan aloittanut eli Gr11 (loma loppui 15. päivä tammikuuta). Suurin osa kavereistani on nyt matric-luokilla (Gr12) eli he valistuvat tänä vuonna, noin puolivuotta Suomen valmistujaisia aikaisemmin. Kerron kuitenkin kotipuolen tapahtumista enemmän seuraavassa jutussa.

Mpumalangan asuttuja maisemia. Kuvassa tuntematon pikkukaupunki.

Takaisin kuitenkin siihen reissuun. Itsenäisyyspäivänä lähdimme rehtorimme kanssa ensin Pretoriaan Meneer:in (Herra, titteli jolla miespuolisia opettajia puhutellaan käytettäessä afrikaansia) veljen luokse. Sieltä ajoimme itään päin kohti Mosambikia Mpumalangan (’auringonnousun’) provinssiin rehtorimme veljen farmille.  Matkalla ajoimme hyvin epäafrikkalaisten metsänkasvatusmaisemien läpi. Tänne on tuotu ja jalostettu eteläamerikkalaista mäntyä puuntuotantoon. Ajoimme metsämaisemien läpi juuri sopivasti itsenäisyyspäivänä. Aika absurdin kotimaiset maisemat olivat ihan hauska sattuma (ikävä kyllä puut olivat tehdasmaisen suorissa riveissä, mutta oikeasta kulmasta katsottuna metsä näytti vielä ihan luonnolliselta). Teollisuusmetsässäkin kuljeskelee erilaisia antilooppeja, etupäässä niitä pienempiä, piikkisikoja ja jopa leopardeja!

Lähtöpäivänämme oli Mandelan kuolinuutinen ehdoton ykkösaihe. Beeld on suurin afrikaansin-kielinen sanomalehti.

Ei Suomi vaan Etelä-Afrikka!

Vervet monkey pellolla.

Kohteenamme oli eräs laakso Mpumalangan itäosissa. Pääsimme perille loppuiltapäivällä ja illalla grillasimme tuttuun tapaan. Saapuessamme vuoria peitti sankka sumu, joka seuraavana aamuna vetäytyi palatakseen yöksi auringon voiman hiljalleen hiipuessa iltaa kohti. Majapaikkamme oli idyllinen mökki vuorenrinteessä. Sen alapuolella oli vanha maatalo. Laakson toisella puolella oli vesiputous ja laakson pohjalla virtasi joki. Alueella oli nähty leopardeja. Ne ovat isoista petoeläimistä ainoita, joita yhä tavataan laajoilla alueilla. Ne vaativat leijonia vähemmän ja elävät ihmisiltä piilossa. Vuorilla on paviaaneja, pieniä antilooppeja, lukuisia lintuja sekä vervet monkey-nimisiä pikkuapinoita. Seuraavana aamuna lähdimme laskemaan auton sisärenkailla laaksossa virtaavalle joelle. Joella näimme kuningaskalastajia ja muita lintuja. Joenlaskun jälkeen piipahdimme taimenenkalastuskeskuksessa. Joihinkin Etelä-Afrikan jokiin ja puroihin on istutettu Euroopasta ja Amerikasta tuotuja taimenia. Muutenkin luonnollisten sisävesien ja niiden (syötäväksi ja urheilukalastukseen kelpaavien) lajien vähäisyyden takia patoihin on kalastajia varten istutettu muualta tuotuja kaloja.

Vuorten ympäröimä laakso. Laakson perällä näkyy pienenä valkoisena viivana siellä virrannut vesiputous.

Etelä-Afrikkalaista mökkeilyä.

Mökki jää puiden taakse. Etualalla näkyvä allas ei ole uimista vaan veden keräämistä varten.

Joen laskuun!

Joki virtasi laitumienkin läpi ja välistä lehmät kurkistelivat joella kulkijoita.

Iltapäivällä ammuimme tölkkejä rehtorin veljen revolverilla. Kokeilin myöhemmin myös edellä mainitun metsästysjousta. Tutkimme farmin lähiympäristöä ennen loppuiltapäivän kalastelua farmiin kuuluvalla pienellä padolla.  Se oli täynnä basseja (Amerikasta tuotuja black bass:eja) ja kirjoahvenia. Nappasin tuona iltana 16 bassia, parista niistä ja Markuksen saamista laitoimme iltapalaa. Bassit olivat aika pieniä ja vääntökin niilta loppui aika nopeasti. Farmia ympäröivä alue oli muuten ruohikkoa ja pensaikkoa, mutta kukkulalta notkelmassa virtaavan puron ympärillä oli tiheämpi "viidakko". Missä on vettä, siellä on elämää. Sama myös vesiputouksissa joista tuonnempana.

Robin Hood? Kyseisellä jousella voi kaataa isompiakin antilooppeja ja sen jännittäminen vaatii   kolmenkymmenen kilon verran "vetovoimaa" eli ihan vain kevyesti nykäsemällä se ei jännittynyt.

Tutkimusmatkalla. Kiipeän kuvassa puron uomaa myöten ylöspäin.

Kalapaikkamme. Padot ovat todella yleisiä Etelä-Afrikassa. Sisämaassa ei luontaisia järviä juuri ole, joten niiden puutetta ja veden keräämistä (mm. karjaa varten) hoidetaan padoilla.

Pikku basseja.

Reed cormorant eli "ruokomerimetso".

Sunnuntaina kävimme aamulla vielä joella uimassa ennen kuin lähdimme ajamaan kotia päin. Kuten aikaisemmin kerroin, jouduimme käymään välissä kotona, koska rehtorimme täytyi osallistua tuberkuloosiin kuolleen oppilaan hautajaisiin. Hän oli ollut itse asiassa samalla luokalla meidän kanssa, mutta meni hetki ennen kuin sain päähäni kuka puuttui. Yleensä tuberkuloosi ei hoidettuna tapa, mutta hänellä oli käynyt huono säkä ja se oli käynyt kiinni mahaan. Koulussamme oli ollut joitakin vuosia sitten opettaja, joka oli saanut sen selkäänsä, henki kuitenkin säilyi vaikka työkyky meni. Myös eräs fysiikanopettaja oli noihin aikoihin huono-onninen. Hän sai eräänä iltana halvauksen ja hänet löydettiin vasta aamulla. Hengissä hän vielä on tälläkin hetkellä, mutta ei pysty liikkumaan. Olimme paripäivää kotona ennen paluuta Mpumalangaan.

Uimapaikkamme laaksossa virranneella joella. Joen syvyys vaihteli paljon. Pari metriä rannasta päin voi joessa seistä kenkiä vaille kuivana hiekkasarkällä, mutta neljän metrin päässä jokeen katoaa kokonaan. Suurimmaksi osaksi joki oli matala ja täynnä kiviä. Sitä pystyi kuitenkin "seilaamaan" mukavasti auton sisärenkaalla.

Plains zebra, tasankoseepra.

Kävimme jälleen ensin Pretoriassa ja kävimme kaupungissa aamiaisella. Ajomatkalla ennen Mpumalangaa poikkesimme eräällä huoltsikalla johon kuului oma ”game reserve”. Siellä oli ryhmä leveähuulisarvikuonoja, joiden sarvet oli poistettu salametsästäjien välttämiseksi, puhvelilauma, seeproja, strutseja sekä muita eläimiä. Huoltsikan vessasta (joka oli lajissaan paras mitä vastaan on tullut) oli loistava näkymä juomapaikalle. Etenkin puhvelilauma, joka löntysteli kauempaa juomaan, oli todella vaikuttava. Otimme paljon wildlife kuvia, mutta suurin osa niistä tuhoutui vahingossa Markuksen järjestellessä kuviaan. Käteen jäi vain pari hikistä otosta. Pretoriasta ajoimme rehtorimme veljen farmille keskelle jo tutuksi tulleita Mpumalangan itäosan kukkuloita ja vuoria. Mukana oli rehtorin veljen sijaan rehtorimme vaimo. Juuri ennen perille pääsyä jouduimme renkaan vaihtoon.  Palattuamme farmille kävimme kalassa ja tutustuimme myös viereisellä farmilla asuvaan vanhaan pariskuntaan. Tällä matkamme jälkimäisellä puoliskolla teimme reissuja muualle Mpumalangaan. Kävimme eräässä vähän ”villi länsi”-tyyppisessä vanhassa kaivoskaupungissa, God’s window:ksi kutsutussa paikassa, puiden kasvattamossa, ajoimme erään upean maisemareitin läpi, näimme villihevosia, ajoimme vuorilla, kävimme parilla historiallisella paikalla ja vierailimme Nelspruitin kasvitieteellisessä ulkoilmapuutarhassa.

Leveähuulisarvikuonoja ankean luonnottomalla betonikaukalolla juomassa.

Näkymiä vuorilla.

Mpumalangan pääkaupungin Nelspruitin kasvitieteellinen puutarha oli tosi hieno ja kiinnostava paikka, Crocodile river virtaa sen läpi ja kohdalle sattuu komea vesiputous. Puutarhassa oli mm. afrikkalaista sademetsää, luonnollista joenvarren "viidakkopusikkoa" ja lowveld:in (eli tavallaan alangon savannin) kasvustoa ja muita kasveja. Erilaiset liskot ja linnut elävät myös kasvien keskellä. Virtahevot nousevat yöllä joesta ruokailemaan puutarhaan. Toisinaan ne päätyvät kävelemään kävelysilloilla ja reiteillä saaden aikaan aika totaalista tuhoa.

Putous oli valtava ja siitä oli hankala saada kattavaa kokonaiskuvaa.

Putouksen molemmin puolin oli tarkkaiupaikkoja. Puutarha oli joen ympärillä ja sen yli kulki kapeammassa kohdassa kävelysilta (alla).

Vähän helpotetulla viidakkoreissulla.

Crocodile river. Se virtaa itään kohti Mosambikia ja muodostaa Kruger National Park:in eteläraja.

Afrikkalaista sademetsää.

Kävimme katsomassa Sabie-nimisen kaupungin lähellä yhtä alueen monista muista upeista vesiputouksista. Maisemassa oli vähän väliä korkeita ja kapeita vesiputouksia ja vierailemamme Mac Mac Falls oli yksi niistä. Mpumalangan itä-osassa korkeuserot ovat suuret ja pinnanmuodot vaihtelevat jatkuvasti. Sateita saadaan myös Johannesburgia enemmän ja ne saavat aikaan paljon vesiputouksia vuoristo purojen ja jokien sattuessa jyrkänteelle.

Mac Mac Falls. Upea vesiputous josta jatkuvan joen ympärillä oli todella vehreää ja virhreää.

God’s window on valtavan jyrkänteen muita korkeammalla olevaa kohta, josta avautuu huikeat näkymät alla lepäävälle lowveld:lle. Näkymä avautuu itään ja hyvällä säällä sieltä voi nähdä meren Mosambikissa saakka. Korkeimman kohdan päällä kasvaa myös omalaatuinen viidakko. Saapuessamme Jumalan ikkunassa oli verhot kiinni. Pilvet jopa ylittivät välillä jyrkänteen reunan ja välillä sillä seisoessa tuli päätyneeksi pilveen. Onneksi tuuli kuitenkin puhalsi suurimman osan näkymän tukkivista pilvistä sivuun. Meiltä jäi ikävä kyllä näkemättä harjanteen toisella puolella oleva upea Blyde River-kanjoni.

God's Window. Näkymä etelään. Meri on idässä ja Blyde River-kanjoni pohjoisessa.

Pilgrim’s Rest niminen vanha kaivoskaupunki oli rakennettu luonnostaan puuttomalla alueella sijaitessaan etupäässä pellistä. Se muistuitti vähän länkkäreiden pikkukaupunkeja. Etelä-Afrikalla on oma villi menneisyytensä maantierosvoineen vaarallisine alkuperäisasukaskansoineen ja rajaseutuineen. Lähinnä hollantilaisista siirtolaisista syntyneet afrikaanerit asettuivat ensimmäisinä valkoisina Etelä-Afrikan sisäosiin. Ensimmäisten siirtolaisten taustalla olivat 1600-luvun uskonpuhdistukset ja he lähtivät Etelä-Afrikkaan "jumalan lupaamaa maata" etsimään. Heidän suuri trek (= matka) ja Etelä-Afrikan asuttaminen ovat tarkeitä  nykyistenkin afrikaanereiden identiteetille.  Tuntemattomissa eräimaissa siirtolaiset metsästivät pusikoitsa antilooppeja ja muuta riistaa ja niistä tehtiin mm. biltong-kuivalihaa. Sitä oon syönyt useampaankin otteeseen. Marketista sitä saa useimmiten naudasta tehtynä, mutta sitä on saatavilla myös riistasta valmistettuna.

Puut kasvavat taimina tuotantolaitoksessa josta ne sitten istutetaan

      metsä-plantaaseille

Rehtorimme serkku, joka työskentelee eteläafrikkalaiselle sappi-metsänkasvatusyritykselle (South Africa jotain jotain), esitteli meille myöhemmin vähän metsää ja puuntuotantoa. Vierailimme eräässä tehdasmaisessa taimistossa. Mpumalangassa on laajoja metsänkasvatusalueita ja ajoimme hyvinkin kotoisten maisemien läpi ja myös korkeillakin vuorilla. Aikanaan tien varteen ilmestyi villihevosista varoittavia kylttejä ja yhdessä kaarteessa näimme niitä laiduntamassa. Ne olivat alkuperältään valkoisilta siirtolaisilta karanneiden hevosten jälkeläisiä eli syntyneet samalla tavalla kuin Amerikan mustangit. Kävimme metsässä vanhan postiaseman raunioilla, joka oli aikanaan vuosisadan alussa sijainnut keskellä ruohomaata ja joka nyt oli keskellä metsää. Myöhemmin ajoimme enemmänkin metsäalueilla tehdessämme matkoja aiemmin mainittuihin paikkoihin. Hauskasti tutun näköisessä mäntymetsässä saattoi kasvaa keskellä palmuja!

Raunioita metsässä.

Mäntymetsä ei ole Etelä-Afrikalle luonnollista.

Pyörähdimme myös eräällä kukkulalla, jossa oli buurisodan aikaan sijainnut brittien varuskunta. Iso-Britannian imperiumi sekä eteläafrikkalaiset buuri-afrikaanerit kävivät parikin sotaa keskenään. Buurit olisivat halunneet määräillä omilla alueillaan, mutta se ei imperialistiseen katsantoon sopinut ja tätä erimielisyyttä seuranneen kahden pitkittyneen sodan lopputuloksena oli nykyisen Etelä-Afrikan itä ja pohjois-osien (silloinen Transvaalin alue) päätyminen osaksi brittiläistä Etelä-Afrikkaa, josta aikanaan syntyi Etelä-Afrikan Unioni, josta taas muotoutui sittemmin Etelä-Afrikan tasavalta. Buurit kävivät loppuajan pitkäksi venyneestä toisesta sodasta sissisotaa. Osa katkeroituneista buureista lähti uudelle vaellukselle muualle Afrikkaan. Sotaan liittyi kaikenlaista ikävää, kuten keskitysleirejä jonne afrikaanereita sullottiin. Nämä tapahtumat kaihersivat pitkään näiden kahden ryhmän välejä.  Nimi boer (mustan väestön versio: burki) eli buuri tarkoittaa nykyisin afrikaaneri-farmeria ja välistä myös Etelä-Afrikan versiota syvän etelän redneck:eistä. Sterotyyppinen boer ajaa ehdottomasti bakkie:ta (eli pick-up:pia). Etenkin Free State eli Vry Staat on kuuluisa buureistaan. Muakin luullaan aika usein afrikaaneriksi, totta kai koska he ovat täällä valkoisista dominoiva ryhmä. Jos luulija sattuu olemaan musta, on vastaus setswanaksi valmiina: A ke burki! =En ole buuri! Brittitaustaisia eteläafrikkalaisia ei varsinkaan kotiseudulla juuri näe. Apartheidin aikana afrikaanerit olivat vallassa oleva ryhmä. Viimeisenä päivänämme kävimme vielä jokea laskemassa.

"Long Tom", buurien käyttämä kauaskantava tykkityyppi, joka oli brittien riesana buurisodissa.

Mpumalangasta palattuamme olimme ihan hetken kotona ennen lähtöä Sandtoniin Johannesburgin pohjoispuolelle,  jossa jo aiemmista teksteistä tuttu Markuksen isän kaveri asuu. Olimme siellä pari yötä ennen lähtöä Hermanukseen. Siitä keikasta olikin jo juttua viimekerralla. Kotipuolessa on tapahtunut kaikenlaista ja pistän siitä tarinaa ihan kohta. Juhlittiin mun synttäreitä ja muutenkin on kirjoiteltavaa paljon. Alotin rugbyn ja tavotteena olisi koulu ykkösjoukkoe gemsbok:it! Tavattiin myös eräs lähellä asuva farmeri, käsiteltiin käärmeitä, pyörähdettiin townshipissä  ja oltiin Free State:ssa kalastamassa yellowfish:ia. Niistä ja muista lisää seuraavalla kerralla!

Täällä ollaan välistä hyvinkin uskonnollisia ja etenkin afrikaareväestöllä pysyy raamattu kourassa. Tämä näkyy välistä vähän erikoisemmillakin tavoilla.